”Seuraillaan tilannetta”

Vihdoin sain puhelun neuvolasta. Kunnassamme on käytössä takaisinsoittopalvelu, joka on siitä hyvä, ettei tarvitse jonottaa puhelimessa, mutta tällaisten arkojen ja henkilökohtaisen asioiden puimista varten olis kiva tietää, milloin se puhelu tulee. Käytännössä olen siis tänään joutunut koko päivän olemaan kotona ja vielä häätämään Miehen poikansa kanssa asioille, jottei pojan tarvitsisi kuunnella sellaista puhelua.

Mutta puhelu siis viimein tuli ja auttoi kyllä minua rauhoittumaan. Sairaanhoitaja, jonka kanssa puhuin, oli ihanan empaattinen, kuten kaikki neuvola-henkilökunta, jonka kanssa olen ollut tekemisissä.

Hän ei julistanut perjantaista verenvuotoani keskenmenoksi.

Hän ei myöskään sanonut, että tämä on ihan normaalia, ei mitään hätää. Hän oli hyvin asiallinen, vaikkakin lämmin. Hän kehotti seurailemaan vuodon määrää, kipujen määrää. Muistutti siitä, etten voi itse nyt mitenkään vaikuttaa siihen, miten alkion käy. Kuukautiskupin hän kuitenkin kehotti poistamaan, se voi ilmeisesti jollain lailla provosoida supistuksia ja jopa keskenmenoa. Olen kaikissa edellisissä raskauksissa käyttänyt kuukautiskuppia, kun vuotoa on ilmaantunut vähänkin. Pitänyt sitä jopa vähän varmuuden vuoksi vain. No, tästä eteenpäin en varmasti pidä!

Hän kehotti tekemään raskaustestin ennen ensimmäistä neuvolakäyntiämme, joka on 28.8. Sitä ennen testiä ei kannata tehdä, sillä raskaushormoneja voi veressä olla vielä parikin viikkoa. Mikäli kova vuoto kipujen kera alkaisi, tulisi minun olla yhteydessä terveyskeskuslääkäriin.

Ja mikäli tämä raskaus menisi kesken, pääsisimme tutkimuksiin. Toisaalta, minusta on kyllä lapsettomuushoitojan aikaan tutkittu oikeastaan kaikki mahdollinen. Ehkä siinä jotain uutta silti tulisi.

 

Mutta lopputulema oli kuitenkin se, että minä saatan ihan hyvin olla vielä raskaana. Ja se on mahtavaa!

Mukavaa ja toivontäyteistä maanantaita teille kaikille, jotka satutte lukemaan tämän <3