Sur-rur!

Muuton jälkeen en ole ottanut ompelukonetta tai saumuria esiin. En ole ehtinyt, en ole (varsinkaan) jaksanut ja lisäksi koen, että kämppä on vieläkin kesken, joten mitään uusia projekteja ei pitäisi aloittaa. Eilen kuitenkin sitten tuli fiilis, että olisi kiva päästä taas ompelemaan. Keräsin rohkeutta yön yli ja tänään tartuin tuumasta toimeen! Minulla alkaa ensi viikolla vaateompelu-kurssi, ja mietin, että olisi hyvä vähän surauttaa sitä ennen jotain pientä. Koska tarvitsen kurssille värikynäni, päätin ommella niille kivan penaalin.

Kangaslaatikoista lötyi hommaan sopivat, kivat kangaspalat. Kyllä tuli vaan jotenkin niin kiva fiilis penkoa taas varastoja! Kauheasti ideoita jo seuraaviin töihinkin. Sitten vaan ompelukone esiin ja silityslauta valmiuteensa. Ompelulangatkin löytyivät aika helposti. Ja sur-sur!

Huvittavaa työskentelyssäni oli, että vaikka olin tosi innoissani ja fiiliksissä, liikuin kuin hidastetussa filmissä. Oloni on edelleen melko hutera ja huono olo iskee helposti. Yritin pitää verensokeria tasaisena syömällä hitaasti banaania ja laittamalla hälytyksen lounasaikaan. (Minulle hyvin tyypillistä johonkin uppoutuessani on, että ajantaju menee ja unohdan syödä.)

Ompelukone totteli kiltisti ja säästyin myös isommilta ratkomisilta. Jonkin verran piti kyllä ponnistaa aivoja, että sain kaiken oikein, vaikka kyseessä oli hyvin yksinkertainen työ. Saa nähdä, mitä vaatteiden tekemisestä tulee tässä tilassa olevalla päällä 😀

Aikaa työn valmiiksi saattamiseen kului taas enemmän, kuin olin ajatellut (se tuntuu olevan kyllä ihan vakiovirhe), mutta TA-DAA!!

Tässä se on:

 

Nyt sitten vaan olen ihan poikki. :P