Vauvani on salavalvoja!
Posti toi meille eilen tällaisen!
Kyllä. Unihulluuteni on mennyt niin pitkälle, että pidin välttämättömänä hankkia meillä tuotteen, josta ennen Napukkaa sanoin varmasti ja napakasti: Tuollaista emme sitten tarvitse! Vauvakamera. Video babymonitor. Itkuhälytin videokuvalla. Mikä sen nimi nyt sitten onkaan. Mies on tässä Napukan unirytmiasiassa onneksi yhtä syvällä, eikä häntä tarvinnut oikeastaan yhtään puhua ympäri. Hän oli heti vertailemassa eri vauvakameroita erittäin suurella pieteetillä ja tekikin lopulta (minun helpotuksekseni) valinnan. Minulle tärkein kriteeri oli, etten halunnut wifissä kiinni olevaa laitetta, (jota siis monitoroitaisiin omasta kännykästä) ettei kukaan sekopää maailmalla pääsisi käsiksi kameraan. Muita kriteereitä olivat hyvä infrapunakamera, verkkovirralla toimiminen (ei paristoruljanssia kiitos!), kokenut valmistaja (vähemmän bugeja ja tietoturvaongelmia) sekä hyvät käyttäjäkokemukset. Päädyimme tutun ja turvallisen tuntuiseen eurooppalaiseen merkkiin: Philips Avent Video Babymonitor.
Meille turhina ominaisuuksina se soittaa muutamaa eri kehtolaulua (Ei tulla kyllä ikinä käytettämään, ensinnäkin kuulostavat järkyiltä ja mitä hyötyä?!), siinä on mikrofoni myös vastaanottimessa, eli vauvalle voisi jutella sen kautta (Ei tulla kyllä ikinä käyttämään, tietenkin vauvan luoksen mennään jos hänen kanssaan halutaan kommunikoida!) sekä siihen voi asettaa hälytyksen huoneen lämpötilan laskusta tai noususta. Se, että lämpötila näkyy, on kyllä oikein kiva lisä, mitä ei olisi osattu toivoa, mutta ainakaan suoralta kädeltä en näe, missä kohden tuota hälytystä tulisi käytettyä.
Laiteparin muotokieli on meistä sopivan neutraali; ei lelumainen mutta ei myöskään mitään turvakameratyyliä. Molemmat osat ovat hyvin keveitä, joten niiden ottaminen mukaan esim. mummolaan ei tuottane ongelmia. Kameran jalustan saisi propattua kiinnikin, mutta ainakin toistaiseksi emme ole kokeneet tarpeelliseksi. Toki tällöin kameraa päälle ja pois laitettaessa ei ainakaan tulisi heilautettua sitä, eikä suuntaamista tarvitsisi joka kerta tarkistaa uudelleen.
Käyttöönotto oli todella helppoa: laitteet latautumaan, ja kun monitorin vihreä valo syttyi, sekä kameraan että monitoriin vaan virrat päälle. Laitteet pariutuivat itsestään noin kolmessa sekunnissa ja kuva oli parempi kuin olimme odottaneet. Infrapuna toimi myös todella hyvin ja täysin pimeässä makkarissa näkyi aivan selvä mustavalkoinen kuva Napukan pinniksestä. (Kuvat tässä jutussa ovat huonompia kuin livenä, sillä ruutua kuvatessa laatu heikkenee.)
Mutta mitä meille onkaan paljastunut tässä yhden illan ja päivän aikana: Napukka hengaillee pinniksessään yllättävän paljon hereillä ja ihan hiljaa! Ja nyt ei puhuta mistään viidestä minuutista vaan esimerkiksi tänään toisilla päiväunilla laitoin Napukan sänkyyn noin 12:40. Melko pian huoneesta ei kuulunut enää muuta kuin joku ihan satunnainen ynähdys. Ilman kameraa olisin ehdottomasti tulkinnut Napukan nukahtaneeksi, mutta kuva kertoi muuta: Neiti kikkaili menemään ihan hereillä pitkin pinnistään! Uni-Pupa sai melkoista höykyytystä ja typy kuikki kaula pitkänä pinniksen laitojen yli pimeässä huoneessa. Välillä kuului pientä rapinaa, kun reunasuojaa revittiin alemmas (siinä on tarrakiinnitys). Ja tätä kesti 35 minuuttia! Sitten hän asettui makaamaan ja oli ihan hiljaa paikallaan silmät kiinni 8 minuuttia. Ajattelin, että no nyt se nukahti. Mutta kun kohta katsoin taas näyttöä:
Siellä se räpytteli silmiään ja imeskeli peukaloaan ihan hiljaa ja paikoillaan. Mietin, että nukkuuko tämä lapsi oikeastaan päivisin yhtään! Hetken päästä häntä alkoikin ilmeisesti harmittaa, sillä huoneesta rupesi kuulumaan itkua. Ilman kameraa olisin ehdottomasti tulkinnut tilanteen niin, että tyttö on nukkunut noin 40 minuuttia ja on nyt herännyt! Vaikka hän on maannut silmät kiinni vain 8 minuuttia!! Kuinkakohan monta kertaa näin on käynyt? No, en tietenkään ottanut Napukkaa pois sängystä vaan seurasin hetken itkun kehittymistä ja kun totesin, että hän heittelehtii nyt niin paljon, että tarvitsee vähän apua, kävin pitämässä häntä lempeästi paikoillaan muutaman minuutin ajan. Toin myös hukkaan joutuneen Uni-Pupan hänen käsiinsä. Siihen hän sitten rauhottui. Kun lähdin huoneesta ja katsoin näyttöä, oli hän vielä vähän hereillä; silmät auki ja kädet liikkuivat Pupaa leipoen. Parin minuutin päästä silmät painuivat kiinni ja hän nakkasi Pupan vähän kauemmas. Tämän jälkeen hän nukkui 50 minuuttia.
Kyllä. Olen hyvin tyytyväinen hankintaamme.