Viimeisiä tunteja tällä erää
Japaninmatkamme lähestyy päätöspistettään. Maanantaina aamupäivällä lähtee lento Suomeen! Vaihdoimme vielä kerran hotellia viimeiseksi yöksi Naritaan, jossa lentokenttä sijaitsee. Sen lisäksi, että aamulla siirtyminen kentälle sujuu nopeammin, halusimme päästä kokemaan vähän autenttisempaa majatalomajoittumista. Aiemmat kaksi majapaikkaamme ovat olleet bisnesmatkailijoitten suosimia Toyoku Inn -ketjun hotelleja; siistejä ja toimivia, joskin melko persoonattomia. Alkuun olimme muutaman yön leppoisassa Kashiwassa, sitten pari yötä sykkivämmässä Asakusassa, viikon verran taas Kashiwassa ja nyt viimeinen yö kylämäisessä Naritassa.
Kashiwa (tai siis se mitä me siitä näimme) oli ostarikaupunki! Majoituimme aivan juna-aseman lähellä ja ihan kulman takana oli niin monta monikerroksisista ostoskeskusta, etten edes yli viikon kokemuksella päässyt niistä oikein jyvälle. Ihmisiä oli paljon ja ruuhka-aikaan suorastaan tosi paljon, mutta paikka oli silti jotenkin ”ihmisen kokoinen” verrattuna Tokion suuriin kaupunginosiin. Kashiwa oli paikoitellen vähän ränsistynyt, paikoitellen siisti mutta vähän viime vuosikymmeniltä. Asemalta kauemmas mentäessä oli paljon matalaa asuintaloa ja jonkin verran kerrostaloa, urheilukeskusta, puistoa ja joenvartta. Sympaattinen, mutta ei mitenkään erityisen valokuvauksellinen.
Asakusa on siis Tokion kaupunginosa, ja siinä oli jo selvästi suurkaupungin makua. Sekin on vielä unelias verrattuna Shinjukuun, jossa päiväretkeillessämme pääsimme maistamaan todellista suurkaupungin tunnelmaa. Asakusassa näki kuitenkin turisteja ihan eri lailla kuin Kashiwassa.
Naritan se osa, jossa me majoituimme oli aivan ihastuttava historiallinen kylä. Yhden lyhyen pääkadun varrella kokit valmistivat erilaisia riisikakkusia sekä ankeriasta, muutama sisäänmentävä ravintolakin löytyi. Aivan hotelliamme vastapäätä alkoi hengästyttävän hieno temppelialue, joka vaan joka kulman takaa jatkui yhä upeampana!
Näin monella muutolla luulisi, että matkatavaramme olisivat pysyneet jotakuinkin kuosissaan ja järjestyksessä, mutta melkoinen pakkaaminen meillä on aina hotellinvaihdon kohdalla ollut! Varsinkin tällä viimeisellä, kun kaikki tuliaiset ja omat shoppailut vievät tilaa :D (Halusin mm. ehdottamasti viedä Suomeen kuusi läpinäkyvää sateenvarjoa, jotka siis eivät ole kokoontaittuvia, sekä Napukalle jättimäisen Sumikko Gurashi -pehmolelun!) Onneksi Mies on ihan mieletön pakkauskenraali, ja sai kaikki tavaramme mahtumaan todella siististi ja hienosti. Asiaa auttoi iso kasa nerokkaita pakkauspusseja, joita hän silmät kiiluen haali täkäläisistä sekatavarakaupoista. :)
Lähdön haikeutta helpottaa, että teimme päätöksen tulla uudestaan jo ensi kesänä! Mies täyttää silloin pyöreitä, ja haluaa juhlia niitä tyylikkäästi ulkomaanmatkalla ;) Meillä jäikin seuraavaan visiittiin must do -juttuja, kuten kahvit/skumpat pilvenpiirtäjässä, Gibli-museo sekä puistopäivän viettoa.
Viimeinen yömme majatalossa oli ihana, aivan loistotapa viettää isänpäivää! Ensin kiertelimme vähän pääkatua sekä temppelin puistoa, sitten söimme upean tempura-aterian hyvin oudossa ravintolassa pimenevän puiston laidalla. Minä kävin testaamassa hotellin kuumavesialtaan kun isä ja tytär höpsöttelivät kahdestaan. Napukka nukahti omalle futonilleen liukuoviseinien taakse, kun me saimme kohottaa isänpäivämaljat ja istua hetken iltaa VALOT PÄÄLLÄ :D (kun majoituimme tavallisessa hotellihuoneessa, piti Napukan nukkumaanmenon jälkeen meidän istua aina pimeässä lattialla hipihiljaa.)
Kokonaisuudessaan reissusta jäi ehdottomasti sellainen mieli, että lisää on saatava. Ja se on hyvä, sillä ensikesänä taas nähdään!!