Yhä raskaampana!
Kolmas kolmannes häämöttelee jo tuolla vuoden vaihteen tietämillä. Raskaus-appi kertoi tänään, että jos vauva nyt päättäisi syntyä, sillä olisi jo hyvät mahdollisuudet selvitä! Siis mitä ihmettä?! Se on yhä vähemmän sikiö! Ylihuomenna alkaa 26. raskausviikko. Maha kasvaa. Liitoskipuja. Paino nousee. Supistuksia.
Mä olen niiin raskaana!
Edelleen minun on vaikea tajuta, että tuolla vatsakuvun sisällä olisi oikeasti meidän vauvamme. Vaikka se siellä hyörii ja pyörii, ja Mieskin sanoi juuri, että tunsi meidän nukkuessamme lähekkäin, miten tytär monotti häntä! Ihan ihmeellistä.
Selvästi myös tuo ”seesteinen keskiraskaus” on pikkuhiljalleen jäämässä taaksepäin, sillä kaikenlaista uutta oiretta alkaa tulla. Nimenomaan niitä, jotka liittyvät tuohon vatsan kasvuun ja lähestyvään synnytykseen. Harmikseni tähän samaan saumaan on osunut myös tämä parin viikon pikkuflunssa, sekä salitreenin poisjäänti (ongelmia sälin käyttöoikeuksien kanssa). Voisi siis sanoa, että en ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin vaivaiseksi, kuin nyt. En osaa kunnolla sanoa, mikä johtuu mistäkin, mutta jostain syystä minulla on nyt useamman päivän särkenyt hyvin sinnikkäästi päätä. Tämä on minulle aika harvinaista, ja tuntuukin siksi vaikealta sietää. Yhdistäisin tämän ehkä lihasjumiin, joka on seurausta flunssasta ja liikkumattomuudesta, mutta monesti kuulee päänsäryn liittyvän myös raskausoireisiin. Liitoskivut sekä ristiluun että häpyluun puolilla ovat toinen uusi kipukohta. Edessä tuntuva kipu säteilee eniten ehkä nivusiin, mutta tuntuu myös ihan toosassa (erästä ystävääni lainatakseni). Näihin kipuihin onneksi auttaa lepo. Oikeassa pakarassa kiusaa issias yhä useammin, tämäkin liittyy tyypillisesti liikkeeseen. (Ja auta armias, jos erehdyn käymään suoraksi selin makuulle lattialle! Sieltä ei meinaa issiaskivun takia päästä enää ylös!) Koska liitoskivut ja issias rajoittavat liikkumista, tuntuukin, että muu kroppa kärsii. Niska ja selkä ovat jumissa ja sitä päätä särkee. Ja jos syke meinaa yhtään nousta, niin päänsärky äityy tosi ikäväksi.
Sitten ovat ne supistukset. Hyvin jännittävä uusi ilmiö! Nämähän eivät ole vielä mitenkään kivuliaita, maha vaan menee ihan kovaksi ja pinkeäksi, tuntuu epämiellyttävältä ja kiristää. Ja lepohan se tähänkin auttaa. Olin tänään neuvolan tarjoamassa fyssariryhmässä, jossa puhuimmekin paljon supistuksista. Niitä ei saisi vielä tulla. Tai siis, on ihan normaalia, että niitä tulee, mutta ne pitäisi aina koettaa rauhoittaa keventämällä sen hetkistä rasitusta. Koetin sitten kysellä, että mites kun kaikki liikunta tuntuu aiheuttavan niitä.. Ja kuitenkin pitäisi päivittäin liikkua. Fyssari hymyili vähän anteeksipyytelevän näköisesti ja totsei, että niiden kanssa pitäisi vaan koettaa löytää se sopiva liikunnan taso ja tapa. Toinenkin vähän pidemmällä jo oleva äitikokelas kyseli kovasti, että kun siis vaan kaikki treeni aiheuttaa supisteluja, niin ainako vaan sitten himmataan. Ja tämä taitaa olla näitä tällaisia kuuntele omaa kehoasi ja sori nyt vaan jos et tajua mitä se sinulle koettaa viestittää –ilmiöitä. Minä olen ainakin nyt aika ymmälläni. Testiksi kotiin palatessani pysähdyin aina kun supisti. Pysäkiltä alaovellemme on matkaa noin 100m (ihan vieressä siis). Tuossa välillä jouduin pysähtymään ensimmäisen kerran. Supistelu loppui tosi pian kyllä. Asumme kuudennessa kerroksessa, ja varsinkin nyt, kun en pääse enää kyykkäämään salille, olen päättänyt erityistapauksia lukuun ottamatta kavuta aina portaat. Portaiden alapäässä avasin takin, riisuin pipon ja hanskat, otin hyvän koonnin alavatsaan (kuten meille oli juuri opetettu) ja lähdin hyvin hitain, huolellisin askelin kapuamaan porteita. Ensimmäinen pysähdys heti toisessa kerroksessa. Sitten taas neljännessä. Vähän pidempi odottelu, ja pääsin viimein kotiin asti.
Enhän minä näin voi toimia. Enhän voisi käytännössä lähteä mihinkään, jos pitää 50 metrin välein pysähdellä. Ei minun pääni sellaista hidastelua kestäisi. Ja siis en mitenkään harpo vauhdilla, vaan köpöttelen hyvin rauhallisesti. Pitääkö kävellä vielä hitaampaa? Ja muutenkin kroppa tuntuu jo kapinoivan liikunnan puutteesta. Entä seksi? Siinä nyt varsinkin supistelee. Kyllähän kai nyt raskaana voi seksiä sentään harrastaa!?
Löytyykö teiltä ihanilta Lilyläisiltä tähän supisteluaiheeseen ja liikuntaan jotain viisaita ajatuksia tai omia kokemuksia?