Luukku 3: Perinteinen ja helppo juureen leivottu ruisleipä
En muista olenko maininnut aiemmin täällä blogissa tai missään somekanavissakaan, mutta mähän innostuin tämän vuoden keväällä ensimmäistä kertaa kokeilemaan ruisleivän tekoa itse. Olen sitä mieltä, että ruisleipä on se paras leipä maailmassa ja parhaimmillaan se on tuoreena ja lämpöisenä. Leivoinkin sitä ennen kesää muutaman kerran, mutta kun helteet saapuivat ei uunin pitäminen päällä enää houkutellut. Nyt syksyn aikana leivän leipominen on jäänyt kokonaan eli taitaisi olla jo aika taas tarttua kulhoon ja jauhopussiin ja pyöräyttää pari ruislimppua.
Ja joulukinkku ruisleivän päällä on jotain niin ihanaa. Siksikin haluan jakaa tämän ohjeen teille tänne sillä ne kaksi sopivat yhteen niin mainiosti. Itse tehty ruisleipä on kiva tuliainen ja muistaminen vaikkapa ystäville myös näin joulun alla. Ruisleipäaineksetkin toimii joululahjana: Tarvittavan jauhomäärän ja suolan voi laittaa lasipurkkiin, sulkea kannen ja kannen päälle tai purkin kylkeen voi kirjoittaa ohjeet sen leivontaan. Tässä tapauksessa, kun leipää ei tehdä hiivaan vaan taikinajuureen, kannattaa lahjapakettiin sujauttaa myös annos juurta, siten lahjansaajan on helpompaa aloittaa leipominen kun juurta ei tarvitse erikseen lähteä metsästämään mistään tai tehdä itse. Juuren voi laittaa mukaan lahjaan kuivattunakin, mutta myös tällöin se täytyy jättää erilleen jauhoista vaikkapa pieneen pussiin.
Huomautan tähän alkuun, etten ole ruisleivän teossa vielä kovinkaan harjaantunut, joten jos jokin tässä ohjeistuksessani mietityttää tarkasta mielellään netistä ennen kuin ryhdyt toimimaan. Ohje on alun perin Myllyn Paras- sivustolta, mutta kirjoitan sen vapaasti tähän siten kuin sitä itse toteutin. Netistä löytyy myös tuo alkuperäinen ohje. Paistan leivät sähköuunissa sillä en omista leivinuunia.
Tarvitset:
9 dl haaleaa vettä
1 dl valmista taikinajuurta
2 kg täysjyväruisjauhoja, koko määrää ei välttämättä tarvitse käyttää – muistelen että omassa leivässäni jauhoa jäi melko paljon yli
2 tl suolaa
Päivä 1: Varaa riittävän tilava kulho taikinalle, sillä se kuplii voimakkaasti. Sekoita kulhossa taikinajuuri ja vesi. Lisää mukaan sen verran ruisjauhoja, että saat taikinasta sakean vellin. Peitä kulho leivinliinalla ja laita se lämpimään paikkaan kahdeksi vuorokaudeksi, esimerkiksi kylpyhuoneeseen lattialle kun lattialämmitys on päällä. Voit käyttää myös kylmälaukkua, jossa on kuumavesipullo tuomassa lämpöä. Sekoita taikinaa muutaman kerran parin vuorokauden aikana ja lisää vähän ruisjauhoja, mutta pidä taikina kuitenkin edelleen vellimäisenä. Ruisjauho käsittääkseni ruokkii taikinaa ja saa sen kuplimaan paremmin, joten jauhoa kannattaa siksi lisätä hiljalleen.
Kolmannen vuorokauden kohdalla lisää joukkoon suola sekä ruisjauhoja siten että taikinasta tulee kiinteää. Jauhoja kannattaa lisätä varovasti, sillä ne imevät vettä hiljalleen ja alkuun löysältä vaikuttava taikina saattaa hetken päästä turvota paksummaksi. Osan mielestä kuten mun, leipä on parempaa hieman löysempään taikinaan tehtynä kuin erittäin paksuun. Kun taikina on kiinteää ja sopivaa, vaivaa sitä kunnes se alkaa irrota kulhon reunoista – kokonaan se ei kuitenkaan irtoa, sillä ruisjauhoon ei synny sitkoa.
Anna taikinan kohota leivinliinan alla lämpimässä vielä kaksi tuntia. Sitten voit alkaa leipoa. Nosta taikina ruisjauhotetulle pöydälle ja leivo siitä kaksi limppua. Jauhoja kannattaa laittaa pöydälle riittävästi, ettei taikina tartu kiinni pöytään ja saat leivottua sitä helpommin. Nosta leivät uunipellille, peitä ne vielä leivinliinalla ja anna kohota tunnin verran. Paista niitä ensin 250 asteessa noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen alenna lämpötilaa 180 asteeseen ja paista vielä 40 minuuttia.
Vaikka ruisleivän leipominen saattaa vaikuttaa pitkäveteiseltä ja työläältä, ei se lopulta tunnu siltä kun pääsee vauhtiin. Ja vaikka toki tähän jonkin verran saa kulumaan aikaa ja kärsivällisyyttä niin lupaan, että lopputulos on äärimmäisen ihana ja palkitseva. Koti täyttyy huumaavalla tuoreen leivän tuoksulla ja omien kätten tulos motivoi tekemään lisää ja lisää. En tosiaan itsekään ole vielä tässä kovinkaan hyvä, ja leivän ulkonäössä on parantamisen varaa. Tekemällä sitä kuitenkin oppii, ja jo muutaman kerran jälkeen ihan varmasti huomaa edistystä tapahtuvan. Rohkeasti siis kokeilemaan, voin lämmöllä suositella tätä jokaiselle joka yhtään leipomisesta nauttii :)