Kynttilä lapsettomuudelle

Useille hautausmaille ympäri Suomen on pystytetty muistopaikkoja tahattomasti lapsettomille. Sinne on mahdollista viedä vaikkapa kynttilä tai käydä ihan muuten vain viettämässä hetki, rauhoittumassa, suremassa, muistamassa. Miten kukakin tahtoo tahatonta lapsettomuutta siinä hetkessä käsitellä. Toki vierailla voivat ja kynttilän saavat sytyttää myös he, joilla ei välttämättä ole tahattoman lapsettomuuden kokemusta itsellään tai edes lähipiirissään, mutta jotka haluavat muistaa ja

kunnioittaa jotenkin suruamme.

 

Mulle lähimmät tällaiset paikat ovat Vantaalla

Honkanummen hautausmaalla sekä Tuusulan Paijalassa. En ole koskaan käynyt näissä paikoissa. En itseasiassa edes tiennyt niiden olemassaolosta aiemmin, vaan löysin ne jokin aika sitten ihan vahingossa tahattomasti lapsettomien yhdistyksen, Simpukka Ry:n sivuilta etsiessäni tietoa tyhjän sylin messuista. Koko lapsettomuuden muistaminen tällä tapaa on tähän asti ollut kokonaan vierasta. Nyt joulun tullen mieleen hiipi ensimmäistä kertaa ajatus, että jollakin muistopaikalla haluaisin päästä käymään. Se vain alkoi tuntua tärkeältä. Pysähtyä hetkeksi muistamaan ja viettämään erilainen hetki tämän asian äärellä. Eihän se tätä miksikään muuta, ei pyyhi pois pohjatonta surua mutta toisi ehkä lohtua ja näin voisi olla helpompaa käydä joulun viettoon.

 

Tulin tiistaina koirien kanssa Joensuuhun vanhoille kotiseuduilleni perheeni luokse joulun viettoon. Ennen joulua en ehtinyt kiireiltäni varsinaisille muistopaikoille, mutta aion ehdottomasti vierailla niissä sitten joskus toiste. Halusin silti sytyttää kynttilän, koska ajatus on mielestäni se kaikkein tärkein. Niinpä vein maanantaina iltakävelyllä lähemmäs kotiani, Puotilan kappelin kaiteelle kynttilän, sytytin sen ja vietin siinä pienen hetken. Toivon, ettei kynttiläni haittaisi ketään, vaikkei kyseessä mikään yleinen muisto- tai kynttilänsytytyspaikka olekaan. Valitsin tämän paikan, koska se on mielestäni ihana, tunnelmallinen ja ympäristökin kovin kaunis ja rauhallinen. Sinne se jäi loistamaan yhdessä kappelin pihapiiriin asetettujen jouluvalojen kanssa ja näkyi merelle saakka. Ehkä se tuo valoa ja tarvittaessa myös lohtua muillekin. Tällainen muistaminen tuntui ehdottomasti juuri oikealta tavalta käsitellä asiaa erityisesti nyt joulun alla ja kevensi mieltä. Vasta nyt todella ymmärrän, että tällekin asialle on mahdollista ja oikein sytyttää kynttilä. Niin voi tehdä siinä missä viemme kynttilöitä esimerkiksi haudoille tai poltamme niitä jonkun rakkaamme muistolle. Muistammehan lapsettomuudessa häntä, jota ei ole olemassa, mutta niin kovin toivoisimme hänen saapuvan ja olevan.

 

Tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä, että hautausmaillakin on haluttu antaa juuri meille se oma paikka, jossa surra ja käsitellä lapsettomuutta. Itselleni se merkitsee, että suruamme kunnioitetaan, meille annetaan tilaa käydä sitä läpi paikassa, jonne moni muukin suuri suru niin vahvasti liittyy ja välitetään myötätuntoa tällaisen ajatuksen kautta.

 

Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista ja ihanaa joulunaikaa. Palaan taas joulun jälkeen uusin postauksin, uusin ajatuksin. Paljon voimia kaikille teille, joiden joulu on syystä tai toisesta haikea tai raskas viettää. Pian päivä alkaa taas pidentyä ja valon määrä lisääntyy.

 

 

Nyt vetäydyn joulupöytään ihanien herkkujen äärelle ja annan koirille isonisot possunkorvat. Muistakaa tekin herkutella hyvin :)