Luukku 8: Rohkeutta lapsettoman jouluun

 

Joulun tullen tahattoman lapsettomuuden kokemus usein korostuu entisestään. Tähän omalla kohdallani vaikuttaa merkittävästi yleinen mielikuva joulusta lasten juhlana ja se, kuinka sitä suunnitellaan ja vietetään usein hyvin lapsikeskeisesti, enemmän kuin muita pyhiä – pääsiäistä, vappua, juhannusta ja niin edelleen. On pukkia, ikkunan takana kurkkivia tonttuja, lasten riemua puhumattakaan siitä valtavasta lahjojen hankintaan kehoittavasta lelumainosten määrästä, jota joulun alla tulee tuutin täydeltä joka suunnasta. Ja jos ei joululauluissa korostu haikeus ja melankolinen fiilis niin sitten se on juurikin se lasten riemu ja joulupukin odottaminen.

 

Ja mikäs siinä, onhan se lapsiperheille varmasti ihanaa ja jännittävää aikaa. Mutta meille tahdostamme riippumatta ilman lasta eläville tämä on monesti tosi haastavaa. Silloin sitä huomaa tavalliseen arkeen verrattuna aivan eri tavalla sen, mitä unelmaa ei ole saavuttanut ja  oma lapsen puuttumisen tuoma tyhjyys tuntuu entistä vahvemmin. Siksi koen tärkeänä sen, että omasta joulunvietosta on mahdollista tehdä juuri sellaista kuin haluaa. Sellaista, että se on mahdollisimman kivuton, eikä ihan oikeaan joulutunnelmaan pääsemiseksi tarvitsisi tehdä hiki hatussa töitä.

 

Haluan kannustaa kaikkia lapsettomuuden surua kantavia viettämään joulua juuri sillä tavoin kuin se tuntuu parhaimmalta ja helpoimmalta. Toivon kaikille myös paljon rohkeutta siihen, sillä aina se ei ole yksinkertainen asia toteuttaa. Sukujoulu tai muu tuttupiirissä pidettävä aattoilta lapsiperheen keskellä tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta siitä kieltäytyminenkin saattaa olla vaikeaa etenkin jos läheiset sellaista yhteistä joulua odottavat ja ehdottomasti olettavat jokaisen saapuvan paikalle. Tulee paha mieli niiden puolesta, jotka toivoisivat kaikkien läheisten kokoontuvan yhteisen pöydän äärelle. Tulee paha mieli pois jättäytymisestä ja vetäytymisestä, muille mahdollisesti aiheutetusta pahasta mielestä kun heidän seurassaan on hankala olla. Kaikkein vaikeinta on silloin, kun ei haluaisi lainkaan puhua omasta lapsettomuudestaan, ja silti pitäisi keksiä jokin syy vetäytymiselle vaikka väkisin. Hyvä syy joka menisi varmasti läpi eikä siitä jäisi säröjä kenenkään väleihin.

 

Mun resepti tähän on että jos vain suinkin pystyt, kerro tilanteestasi avoimesti. Kaikkea ei tarvitse avata, mutta siitä ettei lasta ole toiveista huolimatta tullut, ja kuinka se joulun keskellä selviytymiseen todella vaikuttaa voisi olla hyvä puhua yhdessä.

 

On toki olemassa riski konflikteihin ja siihen, etteivät kaikki välttämättä ymmärrä yhteyttä näiden asioiden välillä. Mulla on tästä henkilökohtaista kokemusta, ja olen joutunut joskus jopa hermostumiseen saakka selvittämään tilannettani ja sitä, kuinka pahalta minusta ihan oikeasti tuntuu – nykyään perheen kesken erilaisten joulunviettoperinteiden muovaaminen yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi on tosin jo suht helppoa. Kun on itse lähipiirissään ainoa pitkästä tahattomasta lapsettomuudesta kärsivä ja suurien ja vaikeiden tunteiden kanssa painiva tyyppi, sitä saattaa tulla helposti väärinymmärretyksi tai ei ymmärretyksi ollenkaan. Siksi olisi hyvä, että asioista voitaisi jutella avoimesti ja rauhassa, ainakin yrittää ymmärtää toisiaan molemmin puolin ja koittaa saada järjesteltyä kaiken siten että jokaiselle jää hyvä ja rento mieli.

 

Toivon koko sydämestäni, ettei kenenkään tarvitsisi koskaan riidellä näin isojen ja herkkien asioiden äärellä etenkään joulun alla, järjestipä joulunvieton sitten millä tavalla tahansa. Sellainen on äärimmäisen kuluttavaa ja jättää pahan mielen kaikille.

 

Jos mulla olisi puoliso, keksisimme ehkä jotakin kahdenkeskistä kivaa hänen kanssaan ja jäisimme niiden suunnitelmien varjolla kotiin – tai lähtisimme vaihtoehtoisesti jonnekin reissuun yhdessä. Nykyään mun ei onneksi juuri tarvitse tekosyitä keksiä, sillä olen onnistunut tekemään juhlapyhistäni riittävän sujuvia ja vähemmän kivuliaita muutenkin. Ja mihin ihmeeseen sitä sinkkuna edes matkustaisi? Toiset toki tykkäävät matkustella yksin ja tekevätkin sitä usein ja mielellään, mutta sellainen ei sovi mulle ollenkaan.

 

Jos joulunviettoon lähteminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä eikä syistä siihen ole mitenkään päin luontevaa tai mahdollista keskustella, niin kai se valkoisen valheenkin lipsauttaminen on siinä tilanteessa ihan ok. Mä en sitä tuomitse. Suunnitelmissa voi olla vaikka muuta menoa tai on juuri sillä hetkellä flunssassa tai noroviruksen kourissa vuoteen omana. Mulle valkoisiin valheisiin turvautuminen suuremmista huijauksista puhumattakaan on äärimmäisen vaikeaa ja kaikin puolin epämukavaa. Sellaisesta tulee todella paha mieli, eikä täyttä päätä huutavaa omaatuntoa saa hiljaiseksi pitkään aikaan mitenkään. Siksi tarraudun mielummin aina johonkin muuhun vaihtoehtoon kun on päästävä irrottautumaan jostakin vaikeasta asiasta. En muista milloin olisin viimeksi keksinyt jotakin sellaista tarinaa, jota ei ole edes olemassa.

 

Päätitpä mitä tahansa, pyri järjestämään joulusta mahdollisimman rento ja omannäköinen. Katso vaikka leffoja sohvalla, syö ja sauno hyvin, lue kirjoja ja nuku paljon. Tai tee jotakin aivan muuta mikä hyvältä tuntuu. Mä olen joskus miettinyt, että kunpa voisin olla jouluisin vaikka töissä niin ei tarvitsisi vatvoskella pyhien viettoa sen enempää. Valitettavasti en ole alalla joka mahdollistaisi työvuorojen järjestämisen joululle paitsi etänä toki voi työskennellä milloin tahansa, mutta ei se ole sama kuin menisi paikanpäälle toiselta taholta asetettujen aikataulujen mukaisesti.

 

Ja ainahan pyhät voi jättää väliin kokonaankin, kukaan ei velvoita noteeraamaan niitä mitenkään jos se on luonteva tapa päästä niistä yli.

 

 

Omalla kohdallani uskon, että tästäkin joulusta on lopulta tulossa suhteellisen rentouttava ja kivuton. Aion kuunnella itseäni ja vointiani ja ottaa omaa aikaa itselleni sen haastavimman, eli aattoillan ylitse. Hyppään jouluviikolla junaan ja matkustan koiruuden kanssa Itä-Suomeen kotiseuduilleni, kisupojat jäävät vahtimaan kotia ja heillä on hoitaja täällä huolehtimassa heidän päivittäisistä tarpeistaan ja hyvinvoinnistaan. Vietämme viikon äitini luona lomailun merkeissä ja Hipsukin pääsee nauttimaan mummolan herkkutarjonnasta joka hyvin todennäköisesti on tänäkin vuonna erittäin monipuolinen kuten aina. Hän kipittää jääkaapille kerjuulle samantien kun pääsemme ovesta sisään :) Suren jo etukäteen sitä näkyä, kun näitä kipittäjiä ei enää ole kuin yksi, ennen molemmat karvatassut juoksivat sinne yhdessä rinta rinnan ja tämä tapa on juurikin tänä syksynä pois nukkuneen Oona-vanhuksen nuoremmalle opettama.

 

Siskoni asuu parin sadan metrin päässä, ja aattona meillä on tapana mennä hänen perheensä luo syömään ja viettämään iltaa. Aterioin heidän kanssaan, istuskelen hetken muiden seurassa jonka jälkeen pakenen joulupukkihärdelliä ja muuta aaton riemua ja vetäydyn koiran kanssa takaisin äitini asunnolle rauhoittumaan ja saunomaan. Tämä on mulle helpoin ratkaisu, tällä tavalla pääsen joulun tunnelmaan kiinni ja pidettyä surua kurissa niin ettei se saa liikaa valtaa. Loppuillasta ollaan sitten taas kolmisin. Muutaman tunnin yksinolo ei tee ollenkaan pahaa.

 

Toivon kaikille joulun kanssa kamppaileville tahattomasti lapsettomille rauhaa, lämpöä ja rakkautta joulun päiviin. Viettäkää niitä omalla tavallanne, ilman stressiä rauhoittuen. Toivon isoa sylillistä ihanaa juhlan tunnelmaa ja levollisuutta sekä voimia jaksaa tulevan joulun yli. Joulun jälkeen alkaa taas uusi vuosi ja uusi mahdollisuus. Laitetaan toivo siihen.