Luukku 4: Tonttu

Joulumusiikki on mulle ehdoton juttu talven juhlatunnelmaan laskeutumisen kannalta. Etenkin leipoessa ja muita valmisteluja tehdessä on ihana laittaa joululaulut soimaan ja uppoutua niihin kunnolla. Useinmiten meillä soi jouluradio, mutta joskus olen tehnyt omaa soittolistaa myös Spotifyyn.

 

Vaikka pääpiirteittäin joulumusiikki tuo oikeanlaista fiilistä ja se on tärkeä osa joulua, ei se aina saa mielialaa korkeimmilleen. Uskon, että moni muukin on huomannut, että niistä suosituimmista, eniten kuunnelluista joululauluista löytyy hyvin paljon myös surumielisiä sanoituksia. Niitä kuunnellessa itse huomaan että joulumieli meinaa välillä väistyä haikeuden tieltä. Uskon että tämä johtuu omasta surustani, jota jouluun liittyy ja jonka tietyt laulut saavat nousemaan aina pintaan.

 

Joulu ei ole kaikille iloinen juhla. Vaikka se herättää itsessäni suruakin, niin yritän aina siitä myös nauttia ja tavoittaa joulumielen sillä pohjimmiltani olen kuitenkin jouluihminen, ja siinä aina jollain tapaa onnistunkin, eivätkä joulunpyhät kokonaisuudessaan ole pelkkää syvässä surussa rypemistä vaikka en saa sitä tunnetta täysin sammumaankaan.

 

On kuitenkin myös heitä, jotka toivovat ettei koko juhlaa olisikaan, ja odottavat joulunpyhien olevan pian ohi, mikä on hyvin ymmärrettävää – aina joulutunnelmaan ei vain pääse kiinni vaikka haluaisi. Jokaisella on haikeuteen omat syynsä, mutta luulen että yleisimmät niistä ovat yksinäisyys ja erilaiset menetykset. Mulle läheisten menehtymiset ja lapsettomuus ottavat koville erityisesti jouluna. Luulen, että tosi usein tätä surumielisyyttä on haluttu ottaa esiin myös joululauluissa. Kun kuuntelee niiden sanoituksia huomaa, että niissä korostuvat paljon juurikin yksinäisyyden ja menettämisen tuska. Sanoituksiin on monien helppo samastua, mikä toisaalta voi tuoda lohtuakin synkkinä hetkinä. Moni suomalaisista tuntuu tällaisista joululauluista pitävän kovasti, mutta itse en mielelläni kuuntelisi niitä kerralla paljon, vaan keskityn mielummin iloisempiin lyriikoihin että joulumieli pysyy paremmin yllä. Haikeammat lyriikat pieninä annoksina sillointällöin kestän kyllä. Liian isosti annosteltuina vajoan helposti tosi synkkiin vesiin, ja sellaista mieltä on vaikea karistaa pois.

 

Ja vaikka tykkäänkin jouluradiota kuunnella, välillä silti tuntuu että haluaisin yhä useammin ottaa Spotifyn esiin ja luoda sinne tällekin joululle oman soittolistan jota voisin pyörittää pyhien yli ilman että tarvitsee miettiä, milloin kaijuttimista kajahtaa jokin liian melankolinen kappale. Jouluradio soittaa niitä mielestäni hieman liikaa. Ehkä mun pitäisi pääkanavan lisäksi tutustua myös muihin jouluradioperheen kanaviin, josko niistä löytyisi vähemmän melankolisia biisejä soittavia vaihtoehtoja. Ne ovat todella kauniita ja koskettavia, mutta saavat väkisinkin surun äkkiä hereille. Yksi hyvä esimerkki kauniista, mutta niin raastavasta kappaleesta on Konsta Jylhän Joululaulu – sen tullen vaihdan radiosta kanavaa lähes aina.

 

Monet joululaulut tuovat vahvasti mieleen lapsuuden joulumuistot, ja niiden myötä on ihana aloittaa joulun odottaminen ja vietto. Laitan yhden niistä tähän alle, aina tämän kuullessani muistan elämäni tähän saakka ihanimmat joulut lapsuudenkodissa. Muistan tämän kappaleen soineen lukemattomia kertoja keittiön radiosta aamuisin, muistan kodin joulun tunnun tuoksuineen kaikkineen. Ja niihin muistoihin on aivan ihanaa sukeltaa aina kerta toisensa jälkeen.

 

 

Mitkä ovat teidän lempparijoululaulut? Tykkäättekö enemmän melankolisesta vai iloisemmasta meiningistä?

 

Perhe Musiikki Tapahtumat ja juhlat

Luukku 3: Perinteinen ja helppo juureen leivottu ruisleipä

En muista olenko maininnut aiemmin täällä blogissa tai missään somekanavissakaan, mutta mähän innostuin tämän vuoden keväällä ensimmäistä kertaa kokeilemaan ruisleivän tekoa itse. Olen sitä mieltä, että ruisleipä on se paras leipä maailmassa ja parhaimmillaan se on tuoreena ja lämpöisenä. Leivoinkin sitä ennen kesää muutaman kerran, mutta kun helteet saapuivat ei uunin pitäminen päällä enää houkutellut. Nyt syksyn aikana leivän leipominen on jäänyt kokonaan eli taitaisi olla jo aika taas tarttua kulhoon ja jauhopussiin ja pyöräyttää pari ruislimppua.

Ja joulukinkku ruisleivän päällä on jotain niin ihanaa. Siksikin haluan jakaa tämän ohjeen teille tänne sillä ne kaksi sopivat yhteen niin mainiosti. Itse tehty ruisleipä on kiva tuliainen ja muistaminen vaikkapa ystäville myös näin joulun alla. Ruisleipäaineksetkin toimii joululahjana: Tarvittavan jauhomäärän ja suolan voi laittaa lasipurkkiin, sulkea kannen ja kannen päälle tai purkin kylkeen voi kirjoittaa ohjeet sen leivontaan. Tässä tapauksessa, kun leipää ei tehdä hiivaan vaan taikinajuureen, kannattaa lahjapakettiin sujauttaa myös annos juurta, siten lahjansaajan on helpompaa aloittaa leipominen kun juurta ei tarvitse erikseen lähteä metsästämään mistään tai tehdä itse. Juuren voi laittaa mukaan lahjaan kuivattunakin, mutta myös tällöin se täytyy jättää erilleen jauhoista vaikkapa pieneen pussiin.

 

 

Huomautan tähän alkuun, etten ole ruisleivän teossa vielä kovinkaan harjaantunut, joten jos jokin tässä ohjeistuksessani mietityttää tarkasta mielellään netistä ennen kuin ryhdyt toimimaan. Ohje on alun perin Myllyn Paras- sivustolta, mutta kirjoitan sen vapaasti tähän siten kuin sitä itse toteutin. Netistä löytyy myös tuo alkuperäinen ohje. Paistan leivät sähköuunissa sillä en omista leivinuunia.

Tarvitset:
9 dl haaleaa vettä
1 dl valmista taikinajuurta
2 kg täysjyväruisjauhoja, koko määrää ei välttämättä tarvitse käyttää – muistelen että omassa leivässäni jauhoa jäi melko paljon yli
2 tl suolaa

Päivä 1: Varaa riittävän tilava kulho taikinalle, sillä se kuplii voimakkaasti. Sekoita kulhossa taikinajuuri ja vesi. Lisää mukaan sen verran ruisjauhoja, että saat taikinasta sakean vellin. Peitä kulho leivinliinalla ja laita se lämpimään paikkaan kahdeksi vuorokaudeksi, esimerkiksi kylpyhuoneeseen lattialle kun lattialämmitys on päällä. Voit käyttää myös kylmälaukkua, jossa on kuumavesipullo tuomassa lämpöä. Sekoita taikinaa muutaman kerran parin vuorokauden aikana ja lisää vähän ruisjauhoja, mutta pidä taikina kuitenkin edelleen vellimäisenä. Ruisjauho käsittääkseni ruokkii taikinaa ja saa sen kuplimaan paremmin, joten jauhoa kannattaa siksi lisätä hiljalleen.

 

 

 

Kolmannen vuorokauden kohdalla lisää joukkoon suola sekä ruisjauhoja siten että taikinasta tulee kiinteää. Jauhoja kannattaa lisätä varovasti, sillä ne imevät vettä hiljalleen ja alkuun löysältä vaikuttava taikina saattaa hetken päästä turvota paksummaksi. Osan mielestä kuten mun, leipä on parempaa hieman löysempään taikinaan tehtynä kuin erittäin paksuun. Kun taikina on kiinteää ja sopivaa, vaivaa sitä kunnes se alkaa irrota kulhon reunoista – kokonaan se ei kuitenkaan irtoa, sillä ruisjauhoon ei synny sitkoa.

Anna taikinan kohota leivinliinan alla lämpimässä vielä kaksi tuntia. Sitten voit alkaa leipoa. Nosta taikina ruisjauhotetulle pöydälle ja leivo siitä kaksi limppua. Jauhoja kannattaa laittaa pöydälle riittävästi, ettei taikina tartu kiinni pöytään ja saat leivottua sitä helpommin. Nosta leivät uunipellille, peitä ne vielä leivinliinalla ja anna kohota tunnin verran. Paista niitä ensin 250 asteessa noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen alenna lämpötilaa 180 asteeseen ja paista vielä 40 minuuttia.

 

Vaikka ruisleivän leipominen saattaa vaikuttaa pitkäveteiseltä ja työläältä, ei se lopulta tunnu siltä kun pääsee vauhtiin. Ja vaikka toki tähän jonkin verran saa kulumaan aikaa ja kärsivällisyyttä niin lupaan, että lopputulos on äärimmäisen ihana ja palkitseva. Koti täyttyy huumaavalla tuoreen leivän tuoksulla ja omien kätten tulos motivoi tekemään lisää ja lisää. En tosiaan itsekään ole vielä tässä kovinkaan hyvä, ja leivän ulkonäössä on parantamisen varaa. Tekemällä sitä kuitenkin oppii, ja jo muutaman kerran jälkeen ihan varmasti huomaa edistystä tapahtuvan. Rohkeasti siis kokeilemaan, voin lämmöllä suositella tätä jokaiselle joka yhtään leipomisesta nauttii 🙂

Perhe Ruoka ja juoma