Miksi se aina huutaa
Miksi se huutaa koko ajan? Usein se alkaa jo heti herätessä, tai viimeistään aamupalapöydässä. välillä se kestää siihen asti kun päästään ulos. Sen jälkeen saan hengittää ja nauttia hiljaisuudesta neljä tuntia. Päiväkodin portilla se kuitenkin taas alkaa. ”Vettäääääää!!”, ”Leluuuuuuuu!!!”, ”Ääääääääää”, ”Papaaaaaaaa!!!!”. Ja tämä sitten jatkuu parhaimmillaan koko loppupäivän. Tämä meidän 3-vuotias.
En enää tiedä mitä tehdä toisin. Yritän olla lähellä, pitää sylissä, rauhoitella, kuunnellla, etsiä kompromissia. Lopulta saatamme päätyä itkemään kaikki yhdessä, sen jälkeen kun pää ei minullakaan enää kestä ja en enää pysty olemaan rauhallinen. Tai nykyään mulla alkaa päässä surista jo heti huudon alettua. En enää pysty ajattaelemaan, en keskittymään, en kuuntelmaan. Yritän vain jatkaa hommien tekemistä ja sulkea korvani huudolta. Aamuisin on pakko saada aaamupala pöytään ja vaatteet päälle tiettyyn aikaan mennessä. Päiväkodin jälkeen on pakko saada ruoka lasten eteen, tiedän että ruuan jälkeen helpottaa taas hetkeksi.
Huudon aiheuttaa mikä tahansa. Se, että herätään, vaatteet on väärät, lasi on väärä, siskolla on väärä muki, yaya istuu väärällä tuolilla, oma tuoli on liian kauakana pöydästä, nälkä, jano, pissahätä, äiti joka koski ohimennessään, väsymys… Lista on loputon. Ja sitten viiemkin kun tuntuu, että nyt sillä on hyvä olla, sisko päättää repiä leun hänen kädestään ja uusi kierros alkaa. Jos en ole rauhoittelemassa ja selvittämässä huudon syytä, niin sitten toimin vähintäänkin erotuomarina. Väsyttäää.
Joskus musta tuntui, että olin tosi kärsivällinen. Esikoisen uhman aikaan jaksoin pysyä rauhallisena kaikki uhmakohtaukset. Istuin rauhassa alas ja laitoin huutavalle lapselle vaatteet päälle kun oli pakko lähteä, pää täysin tyhjänä ja kylmänä, juttelin vain lapselle rauhallisesti. Minne mun kärsivällisyys on kadonnut? Mieheni pinna on huomattavasti lyhyempi ja muistan miten minua ärsytti, kun hän otti lapsen kiukuttelun itseensä. Miten aikuinen ihminen ei pysty asettamaan itseään tilanteen yläpuolelle. Ja nyt olen itse ihan samanlainen. Olisi niin tärkeää saada oma pää kuntoon, että pystysin olemaan hyvä äiti. Olen ihan tarkoituksella ottanut muuton jälkeen aikaa itselleni, viettänyt aikaa kotona lasten kanssa ja jättänyt työnhaun myöhemmälle. Viime vuonna minulla oli vähän liikaa asioita lautasella. Palautuminen ottaa kuitenkin aikansa.
Mietin myös paljon, onko huutamisen takana muutakin uhma? Hän on kyllä todella tempperamenttinen. Vaikuttaako maasta toiseen muuttaminen vieläkin? Varmaankin. Onhan tämä meille kaikille rankkaa. Nyt kun mummo Suomesta oli käymässä niin huutaminen vain paheni. Ikävä selvästi purkautuu. Entä sitten terveys, voiko taustalla olla jokin terveydellinen syy? Tiedän, että hänellä on usein vatsavaivoja. Olenkin miettinyt pitäisikö asiaa selvitellä ihan lääkärin kanssa. Paljon juttuja. Mun pikku apina <3.
Onhan muillakin joskus tällaista?