Miksi se aina huutaa

Miksi se huutaa koko ajan? Usein se alkaa jo heti herätessä, tai viimeistään aamupalapöydässä. välillä se kestää siihen asti kun päästään ulos. Sen jälkeen saan hengittää ja nauttia hiljaisuudesta neljä tuntia. Päiväkodin portilla se kuitenkin taas alkaa. ”Vettäääääää!!”, ”Leluuuuuuuu!!!”, ”Ääääääääää”, ”Papaaaaaaaa!!!!”. Ja tämä sitten jatkuu parhaimmillaan koko loppupäivän. Tämä meidän 3-vuotias.

En enää tiedä mitä tehdä toisin. Yritän olla lähellä, pitää sylissä, rauhoitella, kuunnellla, etsiä kompromissia. Lopulta saatamme päätyä itkemään kaikki yhdessä, sen jälkeen kun pää ei minullakaan enää kestä ja en enää pysty olemaan rauhallinen. Tai nykyään mulla alkaa päässä surista jo heti huudon alettua. En enää pysty ajattaelemaan, en keskittymään, en kuuntelmaan. Yritän vain jatkaa hommien tekemistä ja sulkea korvani huudolta. Aamuisin on pakko saada aaamupala pöytään ja vaatteet päälle tiettyyn aikaan mennessä. Päiväkodin jälkeen on pakko saada ruoka lasten eteen, tiedän että ruuan jälkeen helpottaa taas hetkeksi.

Huudon aiheuttaa mikä tahansa. Se, että herätään, vaatteet on väärät, lasi on väärä, siskolla on väärä muki, yaya istuu väärällä tuolilla, oma tuoli on liian kauakana pöydästä, nälkä, jano, pissahätä, äiti joka koski ohimennessään, väsymys… Lista on loputon. Ja sitten viiemkin kun tuntuu, että nyt sillä on hyvä olla, sisko päättää repiä leun hänen kädestään ja uusi kierros alkaa. Jos en ole rauhoittelemassa ja selvittämässä huudon syytä, niin sitten toimin vähintäänkin erotuomarina. Väsyttäää.

Joskus musta tuntui, että olin tosi kärsivällinen. Esikoisen uhman aikaan jaksoin pysyä rauhallisena kaikki uhmakohtaukset. Istuin rauhassa alas ja laitoin huutavalle lapselle vaatteet päälle kun oli pakko lähteä, pää täysin tyhjänä ja kylmänä, juttelin vain lapselle rauhallisesti. Minne mun kärsivällisyys on kadonnut? Mieheni pinna on huomattavasti lyhyempi ja muistan miten minua ärsytti, kun hän otti lapsen kiukuttelun itseensä. Miten aikuinen ihminen ei pysty asettamaan itseään tilanteen yläpuolelle. Ja nyt olen itse ihan samanlainen. Olisi niin tärkeää saada oma pää kuntoon, että pystysin olemaan hyvä äiti. Olen ihan tarkoituksella ottanut muuton jälkeen aikaa itselleni, viettänyt aikaa kotona lasten kanssa ja jättänyt työnhaun myöhemmälle. Viime vuonna minulla oli vähän liikaa asioita lautasella. Palautuminen ottaa kuitenkin aikansa.

Mietin myös paljon, onko huutamisen takana muutakin uhma? Hän on kyllä todella tempperamenttinen. Vaikuttaako maasta toiseen muuttaminen vieläkin? Varmaankin. Onhan tämä meille kaikille rankkaa. Nyt kun mummo Suomesta oli käymässä niin huutaminen vain paheni. Ikävä selvästi purkautuu. Entä sitten terveys, voiko taustalla olla jokin terveydellinen syy? Tiedän, että hänellä on usein vatsavaivoja. Olenkin miettinyt pitäisikö asiaa selvitellä ihan lääkärin kanssa. Paljon juttuja. Mun pikku apina <3.

Onhan muillakin joskus tällaista?

Kommentit (8)
  1. Kamala myöntää, mutta onpa lohduttavaa kuulla, että huutoa on muillakin! Välillä tuntuu jo, että kuvittelinko mä vain kaiken, mutta kyllä nuo tunteet ja tilanteet on muistissa. En ikinä keksinyt mistä johtui. Perheneuvolassakin käytiin, kun oli 3-vuotias, mutta mitään ei todettu. Sitten kaikki muuttui, kun lapsi täytti neljä. Huuto loppui.

    Välillä olen miettinyt jopa saiko hankala synnytys jotenkin traumatisoitua tämän lapsen.. vai oliko hänellä vaan ”jokin tila”, mikä tämän aiheutti. Herkkä hän on edelleen. Mutta mitään kummaa ei ole, oikein fiksu ja ihana lapsi. Mutta tuota huutoa oli niin paljon, että jo 1-vuotiaasta lähtien aamuisin oli oltava ulkona 9.15 mennessä, tai ”helvetti oli irti”. Ja toki silti kaikki siirtymät tapahtui suoran huudon säestämänä.

    Toivottavasti teilläkin pian helpottaa!

    Myönnän, että mulla ei todellakaan ollut aina voimia jaksaa rauhallisena tuossa huudossa. Etenkin kun pienempi sisarus valvotti yöt ja huusi kipuitkua lähes kaikki hereilläoloajat.

    1. Kiitos vertaistuesta <3 Tiedän kyllä, että en ole tämän kanssa yksin, mutta sen jotenkin unohtaa aina kun yrittää itse selvitä päivästä toiseen omien ongelmien kanssa. Ihanaa, että teillä helpotti! Sitä odotellessa!

      Juurikin nuo siirtymätilanteet on olleet hankalia jo pitkään, kakki pienet harmituksen aiheet on alkaneet aiheuttaa huutoa enemmissä määrin viimeisen puolen vuoden aikana ja sitten vielä nälkä siihen päälle. Toisinaan en edes keksi mitään syytä. Ja tosiaan vielä toisen lapsen kiukuttelut lisäksi, niin välillä todellakin tuntuu, että ei vaan jaksa. Onneksi lapsien kasvaessa on jo vähän helpompi sitten selvittää tilanteet ja syyt keksutelemalla 🙂

  2. Jos kaipaat jossain vaiheessa venting taukoa suomea puhuvien äitien tai ei-äitien kanssa niin liity Facessa Valencian Suomalaiset ryhmään. Tunnen täältä ainakin pari Suomi-Espanja perhettä joista varmasti löytyy seuraa .
    T. Tuikku 🙂

    Ja näin lastentarhanopettajana voin kertoa, että kyllä se helpottaa.
    Kirjoitit, että ”ruokailun jälkeen helpottaa hetkeksi” ja, että aamut ovat vaikeita. Syynä saattaa olla myös lapsen alhainen verensokeri, eli perinteinen nälkäkiukku. Onnistuisiko aamurytmiin ujuttaa vaikka pari mansikkaa tai ananaspalaa tai omena viipaletta. Aamulla kun silmät aukeaa niin heti pieni hedelmäpala käteen natustettavaksi. Ehka auttaa, ehkä ei mutta, jos mahdollista niin kannattaa kokeilla 🙂

    1. Hei kiva kun laitoit viestiä 🙂 Olen itse asiassa liittynyt ryhmään, mutta lähinnä vain seuraillut keskustelua sivusta 🙂 En ole oikein ehtinyt vielä etsiä mitään omaa seuraa täältä, kun tuntuu, että kaikki aika menee lapsien kanssa, ja kuskatessa niitä kouluun ja takaisin. Mies kun on pitkää päivää töissä. Tekis varmaan omalle jaksamiseele hyvää.

      Osittain tuo kiukuttelu on kyllä ihan selvästi nälkkäkiukkuilua, kiitti vinkistä! Olenkin ottanut käyttöön kaikki porkkanatikut yms. ennen kuin ruoka on pöydässä, jotta homma sujuisi edes vähän rauhallisemmin. Tällä nuoremmalla on vain ollut tosi huono ruokahalukin nyt viimeisinä kuukausina, mikään ei tunnut maistuvan. Ei kyllä koskaan ole ollut kovasti ruuan perään. Mutta eiköhän tämä joku päivä helpota, parin vuoden päästä on jo uudet murheet :D.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *