Viime viikko hujahtikin vauhdilla kun esikoisella oli lomaa koulusta ja hänen kanssaan piti tietysti puuhastella aamupäivät. E i paljoa ehtinyt tietokoneellekaan istahtaa. Ja jostain syystä selkäni alkoi vihotella. Minulla ei oikestaan koskaan ole ollut mitään suurempia selkävaivoja, joten tämä tuli hieman puskista. Varisnkin kun olen taas liikkunut säännölisesti. Noh, on se nyt taas hieman parempi eli jospa se tästä. Mutta mennäänpä niihin positiivisiin seikkoihin siis:

• Sain viettää laatuaikaa esikoisen kanssa. Hänellä kun oli tosiaan koulusta lomaa, mutta pikkusiskolla oli kuitenkin päiväkotia. Kävimme muun muassa puistossa kävelyllä, kampaajalla ja kahvilassa. Ennen kuin sain pienemmälle päiväkotipaikan hän oli jo koulussa ja huomasin pientä mustasukkaisuutta ilmassa. Hän alkoi yhtäkkiä esimekiksi nipistelämään minua ja pikkusiskoaan. Se selvästi helpotti kun pikkusiskokin aloitti päiväkodissa, mutta olipa kiva viettää hänen kanssaan aikaa ihan kahdestaan. Hän on jo  niin iso, ei sitä aina huomakaan kun pikkusisko on mukana uhmakiukkuineen.
• Hyvin nukuttu yö. Tytöt olivat viikonloppuna yötä tätinsä luona, olipa ihanaa kun sai nukkua tietäen, ettei tarvitse herätä kenenkään takia. Täytyy kyllä myöntää, että nukahtaminen kesti hieman pidempään ja sisäinen herätyskello herätti 7:30, mutta saipahan painaa silmät takaisin kiinni ja jatkaa unia vielä reilun tunnin verran. Luksusta. Ja aamu ilman huutokiukkuja oli aika luksusta myös. Mieheni isä vitsailikin, että olkaa sitten aamulla hljaa, että he saaavat nukkua ja heitin siihen, että mun täyttyy varmaan itse pitää joku huutokonsertti aamusta kun kerta lapset eivät ole huutamassa. Mitä ne sellaiset hiljaiset aamut muka ovat?

• Shoppailureissu miehen kanssa kahdestaan. Lapset jäivät yökyläilyn jälkeen vielä aamupäiväksi tätinsä kanssa puistoilemaan ja pääsimme pikaiselle kauppareisulle miehen kanssa ihan kahdestaan, hänellä kun oli jotain pientä päivittämisen tarvettaa. Ihanaa kun saa vain kierrellä kaupoissa katselemassa rauhassa, ei tarvitse edes ostaa mitään. Lasten kanssa kun ne on aina niitä täsmäiskuja. Kaupoissa kiertely on mulle ollut aina jotenkin rahoittavaa ja varsinkin nykyään se on niin harvinaista herkkua saada haahuilla omissa ajatuksissaan.
• Silkkiperhosen toukkien aika alkaa olla lopussa. Esikoiseni sai koulusta laatikollisen toukkia kotiin ja niitä on nyt monta viikkoa syötetty antamuksella mulperipuunlehdillä ja viimeinkin ne ovat alkaneet koteloitumaan. En tosiaan ole ollut itse tästä projektista hirveän innoissani ja olen hartaasti toivonut, että ne pian kotiloituisivat ja ruokkiminen ja laatikon siivoaminen olisi jo pian ohi. Ne ovat jo pikkurillin paksuisia pötkylöitä. Yöks.
• Ja mikäs tärkeämpää kuin aurinkoiset päivät! Vihdoinkin ollaan taas saatu nauttia muutamasta lämpöisestä ja aurinkoisesta päivästä. Heti piristää mieltä 🙂