Ah, perjantai! Tuntuu, että tämä viikko on kestänyt ikuisuuden. Meillä on kyllä ollut täällä aika hulinaviikko. Maanantaina saatiin vieraita Suomesta. Esikoiseni paras kaveri tuli Valenciaan lomalle, äitinsä kanssa tietysti. Tytöt ovat siis 5v. Ja ovat puhuneet lakkaamatta toisistaan tämän neljän kuukauden ajan, mitä olemme täällä olleet. Jestas miten ihanaa, kun viitsivät lähteä tänne asti! He olivat täällä nelisen päivää ja kolmena niistä nähtiin. Meillä oli kuitenkin ihan normi kouluviikko lapsilla, vaikka pari iltapäivää otettiinkin koulusta vapaata.

Kaverin visiittiä oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta maantai aamuna tyttö heräsi kuumeisena. Okei, kouluun ei tietenkään menty ja siiten jännättiinkin mikä vointi on illalla, uskoltaako tänne matkannut kaveri tulla kylään. Onneksi kuume pysyi maltillisena ja vointi oli muuten hyvä, niin vieraat päättivät uskaltaa tulla illaksi meidän kotiimme leikkimään. Pienen alku-ujostelun jälkeen työtön innoistuat leikkimään ihan niin kuin aina ennenkin.

Tiistaille sattui myös esikoisen koulun retki paikalliseen akvaarioon, Oceanográficiin. Retki kesti koko pitkän päivän ja tiesin, että pikutyyppi olisi ihan superväsynyt päivän jälkeen. Mietin myös sitä maanantain lämpöilyä, mutta päätin, että tyttö saa mennä retkelle. Tiesin, että sitä oli odotettu kovasti. Vaikka harmi, että sattui juuri samalle viikolle kaverin vierailun kanssa. Niin monta iso juttua samalla viikolla olisi emotionaalisesti hänelle rankkkaa. Mutta onneksi päivä retkellä sujui hyvin ja eikä kuumekan palannut.

Keskiviikkona päätimme pitää iltapäivän koulusta vapaata ja lähteä vierailulla olevan kaverin kanssa viettämään iltapäivää eläintarhaan. Valencian eläintarha Bioparc on aika kivasti rakennettu, vaikka itseäni aina eläintarhat hieman ahdistavat. Eläimille on rakenettu suhteellisen luonnolliset aitaukset, jotka voisivat olla kyllä isommat. Lapsille paikka on kuitenkin elämys. Reitti kulkee Madagascarin ja päiväntasaajan metsien kauttasavannille ja matkalla kuljetaan tunneleiden ja siltojen kautta. Eläimet ovat myös kivasti lähellä, jotta lapsikin niitä pääseen katsomaan helposti. Pieniä sydämentykytksiä aiheutti kuitenkin se, että mun piti ajaa sinne itse. Olen käyttänyt autoa ihan todella  vähän viimeisen yhdeksän-kummeneen vuoden aikana, joten hieman kuumotti ajaa Valencian ihanissa monikaistaisissa liikenneympyröissä, joissa autoja ja moottoripyöriä suhaa ohi joka puolelta…Ja minussa kun on vielä sellaista pientä sählääjän vikaa… Mutta hei, selvisin!

Ja sitten olikin torstai ja saatiin lisää porkukkaa käymään. Äitini tuli 1,5 viikoksi ystävänsä kanssa lomalle ja viettämään aikaa lapsenlapsiensa kanssa. He tulivat tänne meille suoraan kentältä heti puolenpävän jälkeen ja lisäksi vielä esikoiseni kaveri tuli äitinsä kanssa illalla pieneksi hetkeksi leikkimään. Eilen oli heidän viimeinen iltansa täällä. Hulinaa siis todellakin riitti koko päivän. Ja itseasiassa yömyöhään asti, kun meidän piti säätää äitini majoituspaikan  puuttuvia lakanoita ja muuta sellaista. He majoittuvat siis Valencian keskustassa sukulaisten omistamassa asunnossa. Huh huh. Eipä meinannut tänään kukaan päästä sängystä ylös. Sellaiset oikein kunnon itkupotkuhuutoraivarit saatiin esikoiselta heti aamusta.

Niin ja sitten vielä kaiken päälle hankin itselleni jonkin mahapöpön, joka kiersi ja kramppaili mahassani kolme päivää. Neljään päivään on siis mahtunut kuumetta, mahapöpöä, kahdet suomivieraat, akvaario- ja eläintarharetket, kahdet intensiiviset leikkitreffit, ukkoskuuro ja hellepäivä sekä stressaavia hetkiä autossa. Voiskohan viikonloppuna olla vähän iisimpää?