Reilu vuosi sitten saattoi moni aamuvarhaisella Kuutostietä ajeleva rekkakuski tai työmatkalainen bongata tien varteen hätäisesti parkkeeratun auton ja auton vieressä yökkivän muijan. Se muija oli jokin aika sitten saanut tietää olevansa raskaana ja nyt nautti raskauden tuomista lisäiloista niin innolla, että ihan pahaa teki. Aika äkkiä se muija oppi ettei raskaana oleminen ole hänen juttunsa. Olo oli ensimmäiset 5 kuukautta turvonnut, väsynyt, itkuinen, pahoinvoiva ja muutenkin sekava. Niiden olojen jälkeen tulikin raskausvaivoista pahin eli peräpukamat (imho). Muutenkin pelonsekaisin tuntein miettii tulevaa synnytystä ja samalla pelkkä ajatus ponnistamisesta tuottaa tuskaa.. Mutta ei nyt ehkä siitä sen enempää, ainakaan tällä kertaa.

Muija oppi paljon muutakin raskaana olemisesta. Yksi tärkeimmistä oli, että raskaana oleva saa kohdata kaikenlaisia kysymyksiä ja kommentteja mitkä ei aina ole kauhean kivoja (etenkin jos pää on hormoneista sekaisin). Alla onkin listattuna kysymyksiä ja toteamuksia joita muija ei aio itse enää käyttää tavatessaan raskaana olevan henkilön.

– Onpas sun maha iso / pieni / tommonen / tällänen / sellanen.

  ”Siis ei mun maha ollut noin iso. En oo kellään nähnyt noin isoa mahaa”. No kiitti, hyvä ettei pelkästään tunnu valaalta vaan olen myös valas! Vaikka sille isolle mahalle löytyykin luonnollinen selitys niin ei ole kiva kuulla olevansa tuhat kertaa suurempi kuin kukaan koskaan ikinä. Eikä loppujen lopuksi ole ylipäätänsä soveliasta taivastella kenenkään mahaa, vaikka se sisältäisikin uuden elämän ihmeen. Olen myös aiheeseen perehtyessäni ymmärtänyt pienikokoisia raskausvatsoja kantavien ahdistuvan siitä jatkuvasta mahan pienuuden taivastelusta. Joten, olenkin siirtynyt kehumaan raskaana olevia naisia kokonaisuutena esim. ”voi, olet niin ihanan näköinen”.

– Mitäs jos teille tuleekin kaksoset?

Kiitos VALTAVAN mahani, joka oli jo alkuraskaudessa jäätävän turvotuksen takia huomiota herättävä, sain vastailla tähän kysymykseen liian usein. Siitäkin huolimatta siis, että ultrassa oli ravattu jo useamman kerran ja kukaan lääkäri tai kätilö ei ollut havainnut merkkejä useammasta kuin yhdestä sikiöstä. Samojen ihmisten pohtiessa ääneen asiaa aina vain uudestaan ja uudestaan, suunnittelin alkavani vastaamaan kysymykseen suurinpiirtein näin ”No ajateltiin pitää vaan se kummasta tykätään enemmän ja toinen myydään yhdelle mun lapsettomalle työkaverille”. Ihan oikeasti, mitä siinä tilanteessa nyt voisi tai pitäisi tehdä?

– Liikkuuko vauva paljon?

Tähän kysymykseen odotetaan aina myöntävää vastausta. Kaikilla ei vaan ole sitä antaa. Meidän prinsessa ei antanunut merkkejä tulevasta jalkapallourasta, vaan otti hyvinkin chillisti. Lisäksi edessä oleva istukka vaimensi liikkeiden tuntemista. Sain vakuutella itselleni vähän väliä vauvalla olevan silti kaikki ihan hyvin ja aina jonkun esittäessä tuon kysymyksen sain aloittaa sen vakuuttelun uudestaan. Niin ja mikä sitten on kenenkin mielestä paljon?

– Ai et saa nukuttua öisin? No sitähän se elämä on kohta muutenkin

En nukkunut raskauden kahtena viimeisenä kuukautena käytännössä öisin ollenkaan, mutta niin mitä väliä!? Raskaana olevien ei tarvitse nukkua kunnollisia yöunia sillä he joutuvat pian valvomaan muutenkin kaikki yöt itkevän vauvan kanssa. Kuulostaa loogiselta. Tai sitten ei. Minusta ei. Ymmärrän loppuraskauden yöheräilyn valmistavan tulevaa äitiä heräämään öisin vauvan kanssa. En ymmärrä mitä hyötyä on kenellekään siitä, että odottava äiti valvoo kaikki yöt jo viikkoja ennen vauvan syntymää. Olin henkisesti aika loppu siihen unettomuuteen eikä tilannetta helpottanut jatkuva muistuttelu siitä miten sama homma voi jatkua mahdollisesti seuraavat kaksi vuotta. No meillä kävi onneksi tuuri ja ensimmäisen kuukauden jälkeen vauva on nukkunut yönsä oikein hyvin.

– Nauti nyt vielä kun voit

Ymmärrän tämän neuvon antajan tarkoittavan vain hyvää. On vaan kauhean hankala nauttia yhtään mistään jos on vaikea hengittää, istua, maata, kävellä, nukkua tai ylipäätänsä vaan olla. On myös vaikea yrittää nauttia yksinolon ihanuudesta, kun on saanut olla muutenkin ihan omassa rauhassa koko ajan. En osaa nauttia varastoon. Tulevalle äidille saattaa iskeä myös pieni hätä, että nyt täytyy äkkiä tehdä kaikkea kivaa vielä kun voi ja mitä kivaa mä nyt tekisin ja apua en keksi. Nyt vauvan oltua elämässämme jo jonkin aikaa, osaan nauttia esim. siitä kun äitini on meillä kylässä ja höösää vauvaa onnessaan, eikä minun tarvitse tehdä juuri mitään vaan voin vain olla. Osaan nauttia siitä jopa ilman kehotuksia!

– Lapset kannattaa tehdä pienillä ikäeroilla. Seuraava sitten heti perään.

Tälläisiäkin neuvoja saatiin. Jotenkin hankala oli alkaa suunnittelemaan tai tekemään seuraavaa lasta, kun ensimmäinenkään ei ollut vielä syntynyt.

Bonuksena se minkä moni raskaana ollut on ainakin kuullut:

– Ilmoittakaa sitten, kun se syntyy!

Ei varmaan kerrota. Pidetään salaisuutena.