Kun koko kylällä on oikeus neuvoa…
Metallimiehen vauva nukkuu samassa sängyssä vanhempiensa kanssa. Olen siitä jo mainninutkin.
Ennen babyn syntymää en ollut hirveän tietoinen mistään asioista. Jotenkin automaattisesti ajattelin vauvojen nukkuvan vanhempiensa kanssa. (Hommattiin me pinnasänky silti, koska pitäähän se pinnasänky nyt olla. Siinä voi esim. säilyttää vaatteita tai läppäriä tai mitä vaan roinaa mille ei keksi paikkaa tai mitä ei jaksa laittaa oikealle paikalleen..) Se kuulosti ja tuntui minusta luontevalta. Jo sairaalassa arvoisa baby vei puolet perhehuoneen parisängystä ja me onnelliset tuoreet vanhemmat nukuttiin sillä toisella puolella. Sama homma jatkuu edelleen ja kaikki olemme very happy. En tiennyt, että sille yhdessä nukkumiselle on nimikin. Sellainen nimitys kuin perhepeti. Ja se perhepetihän onkin siis ilmeisesti valtaosan mielestä ihme hippitouhua missä lellitään lapsi pilalle ja eletään vaan sen ehdoilla ja varmaan kasvaa kieroon koko mukula tollasella järettömällä menolla. En tiennyt edellä mainittuja asioita ennen babyn syntymää, enkä oo niitä vieläkään ihan sisäistänyt.
”Se nukkuu vielä teini-iässäkin teidän kanssa, jos ette laita sitä nyt heti omaan sänkyyn” ohjeisti joku vauvan ollessamme kuukauden ikäinen. Nii just, ihan selvä logiikka tässä. Onkohan aiheesta tehty tutkimuksia?
Hämmennyn vieläkin ja varmaan tulen aina hämmentymään siitä miten ihmiset laukovat mielipiteitään asioista jotka eivät heille kuulu millään lailla. En minä sano kenellekään, jonka vauva nukkuu omassa sängyssä, että nyt samantien pois se sieltä ja otatte viereen. Mikäs minä olen sanomaan miten jonkun toisen lapsi nukkuu tai miten sen kuuluisi nukkua. Meidän vauva on tyytyväinen nukkuessaan meidän kanssa. En osaa sanoa mikä on paras ratkaisu muissa perheissä. Äitiydessä monet asiat ovat yllättäneet, mutta kärkisijoille pääsee kyllä tämä miten ihmiset kuvittelevat voivansa tuosta vaan tuomita minun tapani hoitaa meidän lasta. Saatan itsekin joskus hämmentyä jostakin tavasta mikä ei tunnu minusta luontevalta, mutta en lähde arvostelemaan ääneen asiaa. Ja jos nyt joku kuulostaisi todella eriskummallisen ihmeelliseltä, saattaisin ensi alkuun kysyä ihan kohteliaasti miten ko. ratkaisuun ollaan päädytty. Voisin siinä sitten arpoa onko minulla perusteita lähteä neuvomaan toista toimintatapaan.
Metallimiehen vanhemmat kuuluvat siihen kategoriaan jotka eivät voi ymmärtää tätä ”hippimenoa”. Kun asia tuli ensimmäisen kerran puheeksi mahdollinen tuleva appiukkoni taisi jopa nauraa asian järjettömyyttä. Ja nyt vielä selityksien jälkeenkin on tarjolla vähintään huokailua ja silmien pyörittelyjä. Saa nähdä meneekö kahvit väärään kurkkuun, jos päädymme sormiruokailuun… Sitä ollaan nimittäin mietitty. (Jos nyt ei sitten muuten niin edes appivanhempien kiusaksi?)
Ai niin ja saatiin me jo kehotus neuvolan sijaisterkaltakin laittaa vauva yksin nukkumaan. Jäi vähän auki miksi meidän 3 kk ikäisen vauvan pitäisi nukkua yksinään, kun hän nukkuu yönsä oikein hyvin tällä nykyisellä järjestelyllä. Mutta minähän olen sitten niin ressukka kohtelias, etten kehtaa alkaa väittämään vastaan tai kyseenalaistamaan saamiani ohjeita suoraan niiden esittäjälle. Olen vain hiljaa ja hymyilen. Kotona sitten itken avaudun Metallimiehelle, joka kiltisti kuuntelee ja toteaa ettei meidän tarvitse välittää mitä muut sanovat, oli sanoja sitten hänen oma isänsä tai joku muu. ”Me tiedetään mikä on meidän vauvalle parhaaksi”