Pieni merenneito – Kokemus vauvauinnista

”Siis kaikki vauvathan tykkää siitä, kun on se vesikin niin lämmintä

Tuota lausetta minulle hoki lähes jokainen kenelle ehdin murehtia sitä, jos vauvamme ei pidäkään vauvauinnista. Äiti itse, kun sitä odotteli niin innolla ja osti jopa sellaisen järkevän aikuisen ihmisen uimapuvunkin. Saattoi ehkä saada pienehkön muotoisen hermoromahduksen, kun ei löytynytkään heti sopivaa. Se hermoromahduskin oli tosi järkevän aikuista. Ei siis yhtään muistuttanut sellaista 14 vuotiaan teiniangstia tyyliin ”koko maailma on mua vastaan”. Eikä tilanne ainakaan mennyt siihen, että joku nimeltä mainitsematon muija olisi itkenyt joutuvansa jättämään väliin koko vauvauinnin ja todennut dramaattisesti Prisman urheiluosastolla (Metalli)miehelleen tämän joutuvan menemään yksin vauvan kanssa sinne uimaan.

”Yhdenkään en ole kuullut tuolla altaassa ikinä huutavan. Tuolla pukuhuoneessa ne sitten itkee nälkäänsä sen uinnin jälkeen”  Näin kannusti vielä eräs iloinen mummeli uimahallin suihkutiloissa tullessaan ihastelemaan vauvaa. Taisi äidistä paistaa läpi se lievähkö hermostuneisuus..

Uima-altaassa totesin meidän vauvamme näyttävän supermini pieneltä rääpäleeltä liian isossa uimapuvussaan verrattuna muihin osallistujiin. Eräs isä ihasteli/kauhisteli/ihmettelikin, että onpas hän pieni. Olihan pikku kirppumme vasta saavuttanut vauvauinnin vaatiman iän ja rimaa hipoen vaaditun painon. Muut polskijat olivat taas ylittäneet nämä maagiset rajat jo muutama kuukausi sitten.

Alkuleikin ajan rakkauden hedelmämme oli selvästi sen verran hämillään ja järkyttynyt koko tilanteesta ettei tajunnut huutaa. Samoin kuten hänen äitinsä, kun olisi pitänyt piirissä pyörien lauleskella yhdessä jotain saatanan kultakalalaulua. (Miksi ei kukaan varoittanut tätä helposti kiusaantuneeksi itseään tuntevaa muikkelia tälläsestä ohjelmanumerosta). Metallimies olikin sitten se joka sai kauhusta jäykkänä olevan vauvan kanssa pyöriä piirissä muiden kultakalaäitien ja kultakalavauvojen kanssa. Muija ja muut isät ihastelivat sivusta tätä hienoa laululeikkihetkeä.

Alkuleikin jälkeen oli tarkoitus tutustua rauhassa vauvauinninsaloihin ja ohjaaja ehtikin näyttää muutamia oleellsia juttuja. Sitten arvoisa vauva päätti ettei pidä koko hommasta. Pienehkö itkeskely muuttui salamana pää punaisena huutamiseksi ja ohjaajan kehoituksesta teimme äkkilähdön altaalta kohti syömäpuuhia. Ohjaaja huikkasi perään vielä ohjeita vauvan saunaan viemisestä, mutta ei sitten mitään hajua mitä ne ohjeet olivat. Siirryimme pikapikaa pesutilojen kautta (jossa vasta mukavasti kaikuikin vauvan raivo) pukuhuoneeseen jossa sitten yritin jotekin pyyhkeellä peitellä itseäni (en oo ollut ikinä se rento naisihminen joka ihan reilusti hengailee alasti siellä pukuhuoneessa ja pukee vasta lopuksi vaatteet päälle) ja syöttää vauvaa. Näin jälkikäteen ajateltuna joku viisas ja rauhallinen äiti olisi varmasti tajunnut ensimmäisenä hoitaa syömispuuhat ja sitten rauhassa palata suihkutiloihin peseytymään. Harmi ettei vauvallamme ole sellaista äitiä, vaan tämä helposti paniikkiin menevä yksilö.

No vauva rauhoittui ja paniikkiäiti sai homman jotenkin haltuun, mutta vauva päättikin vielä pukuhuoneesta pois lähtiessä suuttua joutuessaan turvakaukaloon. Toki tässä kohtaa muut vauvauintiryhmämme iloiset kultakalat äiteineen olivat saapuneet onnistuneelta uintireissultaan pukuhuoneeseen, jotta pääsivät vielä todistamaan Metallimiehen muijan paniikkia ja muijan vauvan raivokohtausta vol 2. Odottavat kaikki varmaan jännityksellä tuleeko tämä raivokas yksilö tulipunaisen äitinsä kanssa ensi lauantaina paikalle.

Sännättyäni pukuhuoneesta, vauvan karjuessa turvakaukalossa vihaansa koko maailmaa kohtaan, soitin kahviossa rauhassa odottavalle Metallimiehelle kommennuksen saapua samantien autolle kulkematta lähtöruudun kautta. Autossa murehdin olevani maailman paskin ja epäonnistunein äiti, koska vauvan eka vauvauinti meni näin päin pyllyä. Äitiys ja jatkuva syyllisyys (täysin turhista asioista) kulkevat käsikädessä.

Päätin palata takaisin tuttuun ja turvalliseen pessimisti ei koskaan pety-ajattelumalliin ja heittää kaikki positiviiset asennoitumiset seuraavan vauvauinnin suhteen romukoppaan. Vituiksi menee sekin, mutta silti mennään vielä kokeilemaan.

Hyvinvointi Mieli Lapset Vanhemmuus

(Musiikki)mauton perhe

Musiikin suhteen olen totaalisen uuno. Minulla ei ole musikaalisia lahjakkuuksia. En ymmärrä mitään nuoteista, saati mikä on molli tai duuri. Olen käynyt lapsena pianotunneilla (ennen kuin vanhempani ymmärsivät musikaaliset puutteeni), mutta silti olen totaalisen pihalla ko. asioista.

Nuorena halutessani vaikuttaa (musikaalisesti) tiedostavalta nuorelta, kerroin lempi bändini olevan esimerkiksi Placebo tai The Libertines. Ne sattuivat kuulostamaan bändeiltä, jota sellainen ihminen voisi kuunnella. Ei mitään hajua onko asia näin. Eikä ole oikeestaan hajua kummankaan bändin biiseistä.

Nykyään jos joku vaatimalla vaatisi kertomaan mikä on mielimusiikkiani. En kehtaisi valehdella enää ihan noin pahasti. Vastaisin varmaankin Zen Café tai/ja Samuli Putron soolotuotanto. Niitä mä olen oikeasti kuunnellut ja tykkään! Vaan en kumpaakaan sen kummemmin kyllä kuuntele (enää) ja Zen Cafekin ollut kai tauolla kohta jo 10 vuotta. Karu ja kaunistelematon totuus musiikkimaustani paljastuikin eräälle ystävälleni yksi kaunis kesä, kun hän bongasi sieltä profiilini kuunnelluimman kappaleen. Ja ei, ei ollut Zen Cafén tuotantoa, ei ollut Libertinesin tai Putron. Kyseessä oli nimittäin erään espanjalaisen bändin hittibiisi. Bändi oli Los Del Rio ja itse biisi siis MACARENA! Eikä ollut kyseessä kesä ’95, vaan ehkä kesä 2010…

Mulla on paska musiikkimaku.

Tuollainen ysärin kuunteluhan voisi oikeastaan olla jopa ihan ok, sellaisella ironisella hipsterityylillä. Mutta tämä musiikkimakuni huonous, ts. olemattomuus, ei lopu siihen. Kuuntelen ilolla niin Antti Tuiskua kuin Teflon Brothersia. Juha88 on kovaa kamaa. Tämä myös:

https://www.youtube.com/embed/ixKw6PEWxUU” frameborder=”0″ height=”315″ width=”420″>

Onneksi kotona ei kukaan arvostele. Vauva nauttii suu hymyssä jopa minun laulamisestani. Metallimies alittaa riman vielä pahemmin. (Ei sitä rimaa edes ole). Metallimies nimitys ei tosiaan viittaa mitenkään musiikkimakuun. Metallimies kuuntelee nimittäin miellään JHT:tä, eli Tiihosen Jartsua eli siis Cheekkiä. FOR REAL. Ja Metallimiehen muija rakastaa häntä siitä huolimatta.

Kuunnellen itse siis tätä:

Suhteet Oma elämä Musiikki Suosittelen