Hei, me hiihdetään!

Maalla asumisen ehdottomia iloja tällaisena lumisena talvena on maisemien lisäksi hiihtäminen.  Kotona latukoneena toimii mies puisilla metsäsuksilla lisäpainonaan noin kymmenen kilon kantorinkka, josta kuuluu pikkupojan tasainen kuorsaus. Omalta pihalta lähtevä latu kiertää kotiamme ympäröivät pellot – ei autolla ajoa, ei laturaivoa! Hiihtolenkkimme pituus on pari kilometriä, se on juuri sopivan mittainen hiihtäjän vauvalle. Välillä hiihdämme useamman kierroksen, kylmimmillä keleillä tai ladun ollessa ummessa yksikin riittää. Poikkeuksetta pienikin ulkoilu tuulettaa äitiaivot ja antaa uutta energiaa.

Koska täällä Portaassa on risteyksiä huomattavasti vähemmän kuin kaupungissa, vähentää se mahdollisten vaunulenkkien variaatioita. Hiihtäminen tuokin kaivattua vaihtelua vauva-arjen päiväohjelmaan. Hiihdon kuten kaiken muunkin liikkeen tasainen keinunta saa pojan vaipumaan uneen, oli hän sitten kannettavana tai työnnettävänä. Myös rusakkoystävät ovat ottaneet kiitollisena latuverkostomme vastaan ja käyttävät sitä kulkureittinä upottavan hangen keskellä. Mahdumme mainiosti samoille laduille.

Hiihtäminen on oiva tapa kulkea paikasta toiseen. Koska täällä taajaman ulkopuolella ei turhia hiekoitella, pääsemme kylän raitille tietä pitkin hiihtämällä. Tuttu reitti muuttuu heti jännittävämmäksi suksilla ja matkakin taittuu hieman nopeammin, hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Kunnon hiihtoseikkailun vauvan kanssa puolestaan mahdollistaa pienen ajomatkan päässä sijaitseva Torronsuon kansallispuisto. Yksi perjantai-ilta vierähti nopeasti hämärtyvällä suolla latukoneella ajetuilla laduilla hiihtäen. Hiihdimme suon eteläistä reunaa kuusi kilometriä ja käännyimme takaisin. Valkoinen aava suo oli täysin hiljainen. Tuli pimeää. Käppyrämännyt ja otsalampun valo loivat maagisen tunnelman. Hiihtäjäemo suojeluvaistoineen mietti kuinka monet silmäparit retkikuntamme menoa katselivatkaan. Ainoat merkit eläimistä kuuluivat kuitenkin hiirille tai muille pikkuotuksille, joiden jäljet johtivat sauvan puhkaiseman lumikaton kolosta toiseen. Pikkupoika ihmetteli menoa muutaman kilometrin verran, kannustaen hiihtoamme hihkaisuin, ja oli loppumatkan tyytyväisenä unten mailla.

Seuraava hiihtomatkamme suuntautuu luultavasti naapurikuntaan, missä mies on käynyt jo testaamassa reitit. Lopen Kalamajalta lähtee esihiihtäjän mukaan vauvaystävälliset ladut ja viikonloppuisin voi hiihdon päälle nauttia latukahvilassa vaikka pullakahvit. Uutta retkeä odotellessa omat ladut riittävät mainiosti.

Portaan puutarhuri Ella

Kuvat

Ensimmäinen ja kolmas kuva Torronsuolta, Tammelasta. Keskimmäinen kuva Portaan kylästä Tammelasta. Kuvat Ella Aaltonen.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *