Kalakaverukset

Olin alkuvuodesta mieheni ja kolmen koiramme kanssa reippailemassa Saaren kansanpuistossa, suosikkipaikassamme. Vanha herra pilkkihaalareissa tarkasteli rannalla venettään, mikä oli hautautuneena hankeen. Menin jututtamaan miestä, sillä tarkoitukseni oli kysyä, että saisinko ottaa hänestä kuvia.

Esittelin itseni ja kerroin millä asioilla liikuin. Mies hymyili ja kertoi olevansa Eikka. Jutustelimme niitä näitä ja Eikka sanoi, että ilman muuta hänestä saa ottaa kuvia. Hän ryhtyi kairaamaan avantoja ja pilkkimään. Minä napsin kuvia tyytyväisenä.

Tästä alkoi kalakaveruutemme. Talvella kävimme toisenkin kerran pilkillä, ja nyt toukokuussa pääsimme ensimmäisen kerran yhdessä vesille. Eikka soitti ja ehdotti kalareissua, sillä oli luvattu lämmintä ja melko tyyntä säätä. Hän käy melkein joka päivä kalassa, liikkuu luonnossa, on kesyttänyt Saaressa variksen, ja syksyllä tutut joutsenet tulevat esittelemään hänelle poikasiaan.

Tapasimme klo 6 Saaren kansapuistossa Kuivajärven rannalla. Aurinko paistoi vielä matalalta, luonto vihersi monissa sävyissä ja lintujen liverrys sekoittui laineiden loiskintaan veneen kylkiä vasten.

Eikka kalasti ja kertoi parhaiden kalapaikkojen sijainnit. Saaliina oli neljä ahventa, kuha ja tuppihauki. Minä sain satamäärin kuvia. Välillä istuimme hiljaa, me kaksi kalakaverusta, ikäeroa parikymmentä vuotta, mutta luonto yhdistää.

Kireitä siimoja!

Kaisa Sorola

Kuvat Kaisa Sorola