Kohti metamorfoosia
Aloitin tänään uuden taipaleen elämässäni. Minusta tuntuu, että olen vihdoin kääntynyt tiehaarasta johonkin aivan uuteen suuntaan. Tästä suunnasta löytyy pidempi ja terveempi elämä. Olen runsaasti ylipainoinen, painoindeksini on 53,6. Se on sellainen luku, johon harvat päätyvät.
Olen ollut ylipainoinen koko ikäni lukuunottamatta muutamaa nuoruusvuotta lukion ja yliopisto-opintojeni välissä. Jokin aika sitten laitoin kiertoon juhlapukuja tuolta ajalta, joita olen säästellyt. Niissä oli kokolappuina 38 ja 40. Muistan vielä miltä minusta silloin tuntui. Tunsin itseni lihavaksi ja koin kaikki muut paljon itseäni kauniimmiksi. Jollain ystävistäni oli kuitenkin koon 36 vaatteita. Näin silloinkin peilissä sen pullaa mussuttavan pienen tytön, joka jo ala-asteella pukeutui L-koon vaatteisiin ja jota kiusattiin. Olin säästänyt näitä vaatteita siltä varalta, että vielä joskus voisin pukea ne päälleni. Ne lojuivat kaapissani ja seurasivat useammassa muutossa mukanani. Totuus on, että tällä hetkellä vaatekokoni on kuitenkin n. 20 numeroa suurempi ja vaatteet ovat jo auttamattomasti poissa muodista. Jos niihin joskus olisin mahtunut, en niitä luultavastikaan olisi kuitenkaan laittanut enää päälleni.
Painonpudotusmenetelmien pitkä lista
En ole oikeastaan koko aikuisikänäni ollut tyytyväinen ulkonäkööni vasta kuin ihan viime vuosina. Olen aina kokenut olevani liian lihava ja olen kokenut riittämättömyyttä ulkoisesta minästäni parisuhteessanikin. En ole halunnut riisuutua kuin pimeässä ja rakastella muualla kuin peitonalla piilossa. Muiden kumppanit olivat kauniimpia ja laihempia. Pudotin painoa erilaisilla ihmedieeteillä, hyväksi todetuilla asiallisilla vertaisryhmillä, matalaenergisillä dieeteillä, erilaisilla verkkokursseilla, verkkoyhteisöissä, lääkärin avustuksella, personal trainerin opastuksella ja jopa kenkien laihdutuspohjallisilla. No ihan kaikesta ei ollut apua, mutta tulipahan niitäkin kokeiltua. Kävin tänään ravitsemusterapeutilla ja listasin siellä näitä erilaisia konstejani päästä unelmaani. Sain listalle toistakymmentä erilaista menetelmää joista muutamia olen kokeillut eri vaiheissa useampaankin kertaan kuluneen 25 vuoden aikana. Kävellessäni autolle muistin vielä kaksi. Kirjoitin näistä oman postauksen, jonka voit lukea täältä: Vertailussa erilaisia painonhallintamenetelmiä.
Monilla menetelmillä olen saanut painoa putoamaan ja muutamia kertoja varsin paljonkin, mutta paino on aina hiipinyt takaisin. Aina on tullut elämässä muutoksia,jotka ovat muuttaneet rutiinejani syömisen suhteen: muuttoja, muutoksia töissä, lapsen syntymä, tapaturma, avioero, työttömyysjakso, uusi parisuhde, uusi työ… Syitä syödä enemmän kuin pystyy kuluttamaan on aina löytynyt.
Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, että olen pystynyt hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Se tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta lopulta kantoi hedelmää. Olen tyytyväinen siihen miltä näytän, osaan etsiä itsestäni ne kohdat joista pidän. Enkä enää muutamaan vuoteen ole jaksanut miettiä mitä muut mahtavat ajatella minut nähdessään. Se oli lempihuolenaiheeni yli 20 vuotta. Toisinaan häpeä sai vatsani löysälle, kun olimme menossa jonnekin juhliin tms. josta en tuntenut juuri ketään. Tämä oli varsin haasteellista ja ristiriitaistakin silloisen työni kanssa, jossa jouduin olemaan toisinaan hyvinkin sosiaalinen ja paljon ihmisten kanssa tekemisissä.
Askeleet pidempään elämään
Joku viisas joskus sanoi, että kun täyttää 40 alkaa kroppa hajota. Keskiajalla siinä iässä oltiin jo toinen jalka haudassa. Olin ollut painostani huolimatta aina terve. Hieman ennen tuota 40-vuoden ikää minulla kuitenkin diagnosoitiin refluksitauti ja samassa tähystyksessä mahaportilta löytyi myös palleatyrä. Pari vuotta myöhemmin leikattiin sappi sen yllättäen tulehduttua. Se oli ilmeisesti vaivannut jo pidempään mutta olin laittanut sen oireet refluksitaudin piikkiin. Tänä syksynä todettiin lievä uniapnea, joka aiheuttaa minulle akuuttina jatkuvaa väsymystä. Seuraavana jonossa olisivat varmasti nivelvaivat, verisuonisairaudet ja 2-tyypin diabetes. Se olisi vain ajan kysymys.
Jo 2 vuotta sitten juttelin painonpudotuksesta uuden työpaikkani työterveyslääkärin kanssa ja hän ehdotti yhtenä vaihtoehtona lihavuusleikkausta tai lääkinnällistä hoitoa. Koin nämä kommentit melko turhauttavaksi enkä juurikaan jaksanut asiasta sen paremmin kiinnostua. Olinhan koettanut jo niin kaikenlaista ja menestys oli nähtävillä peilistä. Pohdin asiaa vuoden ja valitsin lääkinnälisen vaihtoehdon. Sainkin painoa putoamaan sen avulla lähes 9 kg muutamassa kuukaudessa, mutta käytännössä n. 300 €/kk maksava lääkitystä, josta sain vielä toisinaan melko huonon olon ei ollut enää mahdollista jatkaa. Lopetin sen samaan aikaan kun kärsin tajuamattani stressiperäisestä unihäiriöstä. Paino nousi takaisin tälläkin kertaa.
Nyt tänä syksynä oli aika ottaa pää pensaasta ja katsoa petoa silmiin. Jatkuva väsymys ja uniapneadiagnoosi pakottivat. Lievään asentoriippuvaiseen uniapneaan paras hoitokeino ylipainoisella on painonpudotus. Vaikka olen tänä päivänä varsin sinut itseni ja ulkonäköni kanssa, en voi jatkaa näin enää pidemmälle. Olen käytännössä oman kehoni vanki ja katselen sivusta, kun kaikki hauska menee ohi, kun en jaksa tehdä mitään. Väsyttää ja ulkokuori on kokoajan tiellä.Lisäksi odotettavissa oleva elinaikani ei enää välttämättä ole kovinkaan pitkä. En ehkä selviä edes eläkeikään. Päätin hakeutua leikkaukseen.
Kohti metamorfoosia
Lihavuusleikkaukseen ei kuitenkaan marssita ihan niin vaan. Ennen leikkauksen arviointiin hakeutumista on n. 6 kk jakso, jonka aikana painoa tulee saada alas 5% lähtöpainosta. Tämä tarkoittaa minun kohdallani 7,3 kg. 6 kuukauden kuluttua voi hakeutua leikkauksia tekevään sairaalaan arvioitavaksi soveltuuko leikkaukseen. Tähän on asetettu tarkat kriteerit. Jos leikkausprosessiin pääsee, on vielä kaikenlaista oikeanlaisen syömisen opettelua ja elämäntapamuutokseen sitouttavaa toimintaa sekä 1 kk matalaenerginen dieetti juuri ennen leikkausta. Minulla on siis edessäni n. vuoden mittainen matka kohti tuota tavoitettani.
Tervetuloa siis matkalleni kohti minun metamorfoosiani, jossa päästän irti rajoittavasta ylisuuresta kuorestani ja vapautan itseni toteuttamaan niitä suuria haaveita, joista olen tähän asti vain unelmoinut. Tämän blogin on tarkoitus toimia inspiraationa teille, jotka kamppailette samojen asioiden parissa ja olette ehkä askeleen pari minua jäljessä. Toivon myös saavani tätä kautta itselleni motivaatiota jaksaa tämä arvatenkin haastavaksi vielä muuttuva taival loppuun.
Pysytään kuulolla! <3