Miten pääsen pois noidankehästä?
Kirjoittelen teille nyt hieman projektini kuulumisia. Se ei ole edennyt ihan niin kuin elokuvissa. Eilen oli peiliinkatsomisen paikka, kun tapasin ravitsemusterapeuttini seurantakäynnillä. Rehellisesti tunnustin tilanteeni ja yhdessä mietittiin ratkaisuja. Taas maailma näyttää paljon valoisammalta. Ongelmana on, että paino junnaa. Olisi todella mukavaa, että tässä alkuvaiheessa näinkin runsaasta ylipainosta lähtisi iloisesti ylimääräisiä kiloja pois ja junnausvaihe tulisi eteen vasta vähän myöhemmin. Tai mieluummin ei tulisi ollenkaan. Tässä on syitä nyt tullut mietittyä itsekin ja olen koittanut havainnoida tapahtuneita ja ymmärtää syitä.
Miten pääsen pois noidankehästä?
Muutamia selkeitä asioita olen huomannut. Ensinnäkin ruokarytmi on taas karannut etätöiden tiimellyksessä ihan retuperälle. Aamupalaksi leipää ja kahvia, lounaaksi leipää ja kahvia. Välissä pienet välikahvit ja lounaan ajankohta ei ole vakiinnuttanut paikkaansa etätyöpäivissäni. Joskus syön sen klo 11, joskus klo 15. Jos menee kolmeen, huomaan hyppääväni jääkaapilla koko loppu päivän. Välipala on aika selkeä, kun siihen aikaan on yleensä taukoseuraa tarjolla, mutta illan olen taas yksinäni, ja päivällinen saattaa venähtää liian myöhäiseksi. Itselleni liian myöhäinen tarkoittaa klo 18 jälkeistä aikaa. Jos syön sen jälkeen lämpimän ruoan, en nuku yöllä sitäkään vähää, mitä muuten nukkuisin. Hikoilen ja heräilen. Ja aamulla väsyttää jälleen.
Kun tähän lisää kaikki väsymyksestä ja stressistä aiheutuvat lieveilmiöt, tästä onkin syntynyt itseään ruokkiva noidankehä, joka pyrkii pitämään painon ennallaan. Näyttääkö tutulta? Meidän elimistömme on mukautunut pitämään meidät elossa. Se on meidän kehon tarkoitus ja sitä ohjailee erilaiset hormonit. Yksi näistä vahvasti painonhallintaan liittyvä on kortisoli. Terveyskirjasto-sivuston mukaan kortisoli on ”tärkein ihmisen lisämunuaiskuoren erittämä glukokortikoidi eli hiilihydraattiaineenvaihduntaan vaikuttava steroidihormoni”. Se siis vaikuttaa meidän hiilihydraattiaineenvaihduntaamme ja jostain syystä stressi ja väsymys lisäävät tämän hormoonin eritystä elimistössämme.
Syyt ovat moninaisia ja ellen tee asialle jotain, kehä jatkaa ikuisesti pyörimistään – tai ainakin minun elämäni ikuisuuden loppuun asti. Olen tunnistanut tuosta kehästä kolme kohtaa, jotka luultavasti saan melko helposti murrettua. Ravitsemusterapeutti sanoi, ettei liian moneen asiaan kannata keskittyä kerralla, joten korjaan tästä 4 pientä asiaa ja katson, mihin niillä pääsen. Kolme niistä liittyy ruokaan ja yksi palautumiseen.
1. Ateriarytmi kuntoon
Aikataulutan tulevalle viikolle selkeät kohdat kalenteriini, joissa syön. Aamiainen sujuu, mutta lounaalle ja päivälliselle pitää fiksata paikat kalenterivarauksilla. Joskus minulla on ollut hyvinkin tasainen ja säntillinen ruokarytmi, joten tämä varmasti löytyy vielä jostain takaraivosta, kun hieman sitä herättelen. Vaatii luultavasti aluksi ne kalenterihälytykset.Tähän olenkin jo miettinyt hyvän rungon, jonka esittelin aikaisemmin postauksessa Ateriarytmistä ryhtiä arkeen. Nyt pitäisi oppia noudattamaan tätä – haastavinakin päivinä.
2. Puoli lautasta kasviksia
Otan lautaselle aina ensin toisen puolikkaan täyteen kasviksia. Töissä tämä sujuu helposti, koska linjastolla on ensin salaatit ja lämpimistä ruoista löytyy aina myös lämpimiä kasviksia. Rakastan molempia. MUTTA kotona kukaan ei ole laittanut valmiiksi eväitä esille, joten en tule ottaneeksi vihanneksia. Kun on kiire ja nopeasti vain nyt syön tässä, kun kohta taas alkaa seuraava palaveri. Helpotan tätä hankkimalla valmiiksi pilkottua salaattia ja kirsikkatomaatteja, joista salaatin tekee lautaselle minuutissa. Vaihtoehtoisena pakastimeen hankin vihannessekoituksia, joista saan vähän vähemmän kiireisenä päivänä n. 3 minuutissa lämpimiä kasviksia ateriaani.
3. Viisi väriä päivän aterioihin
Tämä koskee hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Kun joka päivä syö viittä eri väristä hevi-tuotetta, niin saa riittävän monipuolisesti niistä erilaisia ravintoaineita. Eri värit näissä kuvaavat erilaisia antioksidantteja (punaiset marjat esimerkiksi) ja muita meidän elimistölle tärkeitä ravintoaineita.
4. Taukojen aikatauluttaminen
Aikataulutan itselleni (kalenteriini) pari taukoa, jolloin joko ummistan silmäni ja meditoin hetken tai käyn ulkona pienellä kävelylenkillä. Hieman kunnollisemman aamulenkin voisin ottaa ohjelmaan sekä ylimääräisen lenkin iltapäivään. Koiran ulkoilutuskin kun on tullut ulkoistettua muulle perheelle ja omia askeleita on keskimäärin tullut mittariin n. 4000 päivässä tämän alkuvuoden aikana. Joukossa on ollut päiviä ja jopa päivien sarjoja, jolloin en ole käynyt ulkona ollenkaan. Iso syy on se, etten löydä kaupasta enää itselleni sopivia ulkoiluvaatteita. Tulee kylmä ja lihakseni eivät pidä siitä. Pelkään jalkojeni tulevan taas yhtä kipeiksi, kun mitä olivat reilu vuosi sitten. Mutta nyt, kun kevättä kohden tässä ollaan menossa, niin siihen 7000 askeleeseen per päivä pitää päästä.
Näillä eväillä pyristelen taas eteenpäin. Toivottavasti se painokin siitä alkaa sitten hiljalleen laskea. Alla vielä painoindeksini kehitys tähän mennessä. Ei ole kovinkaan imartelevaa näytettävää.
