Kestosuosikiksi ihmisten itsetutkiskelukysymyksissä on varmasti muodostunut se, miten laihtua nopeasti. Alkuvuodesta kaupan kassalla jonottaessani ei ollut vaikea huomata, että uusi vuosi oli aluillaan. Sen näki erityisesti kahdesta asiasta. Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomion, olivat kassan päässä olevien lehtihyllyjen lehtien kannet.

”Julkkiksen Jeppu Julkkiksen huikea muodonmuutos!”

”Näillä ohjeilla kevyempään elämään!”

”Neiti Näppärä pudotti painoa 50 kg. Katso huikeat muodonmuutoskuvat!”

”Liikunnalla eroon liikakiloista. 10 helppoa vinkkiä”

Katselin lehtien kansia ja yritin etsiä edes yhden kannen, jossa EI olisi mainittu sanallakaan laihduttamista, elämäntaparemonttia tai hikiliikuntaa. En nähnyt. Lehtien kannet olivat hienosti linjassa myös ihmisten koreihin ja kärryihin. Jotenkin näytti, että ostosten rasvaprosentti oli alhaisempi kuin muulloin. Jep, myönnän. Lasken rasvojen ja kaloreidenkin määriä kaupassa ollessani, vaikka niillä ei olekaan ollut varsinaisesti pitkäaikaista vaikutusta syömistottumuksiini. Saatan ostaa suklaapatukan ja tiedän, että siinä on lähemmäs 600 kcal. Ja että se vastaa kunnollista kotiruoka-ateriaa.

Pisti hymyilyttämään. Itsekin olen näitä lehtiä lukenut vuosien varrella samalla, kun joulusuklaista turvonneena olen vannonut aloittavani (jälleen kerran) sen paremman elämän. Onhan niissä hyviä ideoita ollutkin. Monilla on saanut ylimääräisen turvotuksen laskemaan. Muutaman kilon pudotukseen melkein mikä tahansa niistä on käypä ja toimiva.

Mutta minun pitäisi tiputtaa n. 70 kg…Ongelma ei ole siinä ettenkö tietäisi mitä saa syödä ja mitä ei. Kirjoitinkin jo aiemmin tuosta järjestä ja tunteista laihdutuksessa. Uskon, että SE on avain useimpien painonsa kanssa kamppailevien todellinen ongelma. Tuon tasapainon löytäminen ja hallitseminen.

Kuten jo mainitsin aikaisemmin, niin olen kokeillut vuosien varrella kaikenlaista. Koostan tähän halukkaille lukijoille empiiristen kokeideni tulokset – eli omat kokemukseni eri menetelmistä ja niiden soveltuvuudesta. Menetelmät on koostettu oheiseen kuvaan ja jaoteltu epävirallisesti itsekeksimieni otsikoiden alle. Käyn niitä seuraavaksi läpi mahdollisimman lyhyesti. Aiheesta voisin nimittäin kirjoittaa varmasti vaikka kirjan.

Viralliset suositukset

Terveysviranomaiset ovat lääkäreiden johdolla kehittäneet meille suomalaisille yleisesti sopivat ravitsemus- ja liikuntasuositukset. Nämä perustuvat tutkittuun ja yleisesti länsimaissa hyväksyttyyn tietoon sopeutettuna suomalaiseen kulttuuriin. Näihin perustuvia ohjelmia ja toimijoita on runsaasti.

Painonvartijat

Painonvartijat oli pitkään Suomessakin arvostettu ja tehokas laihdutuspalveluita ja -tuotteita tarjoava yritys. Itse olen ollut Painonvartijoiden asiakas kahteenkin otteeseen. Heidän ohjelmansa olivat hyvin mietittyjä ja menetelmä yhdistettynä vertaistukeen ja runsaisiin ruokaohjeisiin yms. oheismateriaaliin oli tehokas ja toimiva. Uskoisin, että se kaikkein tärkein siinä oli motivoitunut ryhmä, jolta tarvittaessa sai ohjaajan lisäksi tukea. Heidän ruokakirjojaan minulla on edelleen paljon, myös käytössä. Ensimmäisellä kerralla olin vasta hieman yli 20-vuotias ja sainkin ohjelman avulla ruoasta ja liikunnasta saatavia pisteitä laskemalla pudotettua painoni hyvin lähelle normaalipainoa! Pysyin painossa jonkin aikaa ja sitten ulkonasyömiset ja pikaruoat saivat painon hiljalleen nousemaan takaisin. Erilaisten netissä toimivien kilpailijoiden lisääntyessä Painonvartijat vetäytyi yrityksenä Suomesta. Ilmeisesti Yhdysvalloissa yritys on edelleen voimissaan.

Keventäjät

Keventäjät -verkkopalvelu oli mielenkiintoinen verkkopohjainen ympäristö, jossa oli tukena useita suomalaisia huippuammattilaisia lääketieteen, ravitsemuksen ja liikunnan sekä psykologian puolelta. Näin taitaa edelleenkin olla, mutta omat kommenttini perustuvat reilun 10 vuoden takaiseen aikaan, jolloin tämä oli vielä uusi. Olin tässä lähes alusta asti mukana melko pitkän aikaa (reilun vuoden) ja vaikka en hurjasti laihtunutkaan, sai ohjelmasta hyviä reseptejä ja liikuntaohjeita. Silloin ei vielä ollut blogeja ja videotkin olivat melko harvinaisia, mutta joka aamu televisiossa oli aamuohjelmassa oma osionsa tälle ohjelmalle.

Liikunnan lisääminen

Olen myös monessa yhteydessä keskustellut lääkärien kanssa paino-ongelmistani. Yksi menetelmä, jota joskus kokeilin lääkärin ohjeistuksella, oli käveleminen. Työterveyslääkäri määräsi minulle tunnin kävelyä jokaiselle päivälle. Tätä olen yrittänyt noudattaa, mutta painoon sillä ei ole ollut vaikutusta. Muutoin kuitenkin huomaan, että jos en joku päivä käy koirien kanssa edes kohtuullisella lenkillä, en tahdo päästä seuraavana aamuna sängystä ylös selkäni vuoksi. Ei minulla varsinaisia vaivoja ole, mutta lihakset menevät liiallisesta istumisesta rikki. Paino ei ole pudonnut varmastikaan siitä syystä, että olen onnistunut hyvin kompensoimaan kävelyn aiheuttaman energiavajeen ylimääräisellä ruoalla.

Liikunnalla laihduttamista kokeilin myös n. 20 vuotta sitten palkkaamalla itselleni personal trainerin. Hän teki minulle liikuntaohjelman ja katsoimme myös ruokailutottumuksiani. Hänen ravitsemusmenetelmänsä perustuivat vahvasti viranomaissuosituksiin. Tuon reilun vuoden aikana kuntoni nousi hurjasti, vaatekoko pieneni hieman, mutta paino pysyi entisissä lukemissaan. Olin silloin vielä alle 100 kiloinen. Tämä oli kohtuullisen kallista, mutta suurin syy lopettamiseen taisi olla silloisen poikaystäväni mustasukkaisuus.

Tutkitut, mutta ei viralliset menetelmät

Tänä päivänä löytyy monenlaisia menetelmiä, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja joissa tutkimuksia tulkitaan hieman eri näkökulmasta, kuin mitä virallisia, yleisiä suosituksia määrittävät henkilöt tekevät. Olen itse kokeillut (ainakin) kolmea tähän kategoriaan kuuluvaa valmennusta. Ne kaikki ovat nettipohjaisia ja olen testannut näistä vain kaikkein yleisintä tasoa. Jokaisessa lisärahalla olisi saanut henkilökohtaista ohjausta, mutta silloin budjetti olisi möyhinyt kukkaroni terveysosaston pohjia liiaksi.

FitFarm Superdieetti

Ensimmäisenä näistä tällaisista kokeilin FitFarmin Superdieetti. Siinä ruokavalio perustui runsaaseen proteiiniin ja vähäisiin hiilihydraatteihin. Itseasiassa hiilihydraattien määrällä säädeltiin painonpudotusnopeutta. Jos oli paljon pudotettavaa (kuten minulla), suositeltiin vähähiilihydraattista vaihtoehtoa, jolloin paino putoaa nopeammin. Sen vähän hiilihydraatti, mitä syötiin, oli hyvä tulla hitaista hiilareista. Nopeita hiilareita, kuten valkoista sokeria tai vaaleaa leipää tuli välttää. Kroppaa ei kuitenkaan ollut tarkoitus ajaa ketoosiin täydellisellä hiilarittomuudella vaan tarjota juuri näitä hitaasti liukenevia hiilareita, jolloin osa energiasta tulisi myös kehoon varastoituneesta rasvasta.

VShred

Yhdysvaltalainen VShred-verkkovalmennus, jota nyt ihan viimeksi tänä talvena testasin, perustuu hyvin samantyyppiseen ajatteluun. Siinäkin hiilareiden määrällä pyritään säätelemään  painonpudotusta, mutta selkeä erokin löytyy. Tässä menetelmässä tarkastellaan painonpudotusta jämähtämisen näkökulmasta. Meidän elimistömme haluaa pitää saavuttamastaan painosta kiinni. Se on meidän selviytymiskeino. Meidän keho on rakennettu siten, että se tavoittelee joko painonnousua tai painon paikallaan pysymistä. On meidän elimistölle epämieluisa tila, jos painoa putoaa. Tästä syystä tässä dieetissä on erilaisia päiviä. Useampana päivänä syödään vähähiilihydraattisesti, mutta kerran pari viikossa vedetään ns. hiilariöverit. Tämä perustuu siihen ajatteluun, että saatuaan liian vähän hiilareita pitkän aikaa, elimistö tottuu tähän ja vetää kropan painonpudotuksen hitaammalle. Kun elimistölle annetaan riittävän usein hiilariöverit, näin ei tapahtuisi. En osaa sanoa vielä onko tästä apua. Ajatuksena tämä on kuitenkin mielenkiintoinen.

Hyvän olon hormoonidieetti

Hyvän olon hormoonidieetti perustuu nimensä mukaisesti elimistön hormonaaliseen toimintaan. Tässä dieetissä mietitään ihmisen hormoonitasoa painonpudotuksen ja hyvän olon näkökulmasta laaja-alaisesti, useamman hormonin osalta. Ylipaino, erityisesti pitkään jatkuneena, vaikuttaa meidän hormonitasapainoomme paljon. Samoin nukkuminen ja ylipäätään kaikenlainen stressistä palautuminen vaikuttaa niihin. Hormonit ohjaavat meidän elimistöämme ja niiden varaan rakentuva ristikkäisvaikutteinen verkko on edelleen tieteellekin isolta osalta vieras – vaikka paljon siitä jo tiedetäänkin. Todella mielenkiintoinen ajattelumalli, mutta pelkän halvimman peruskurssin avulla en päässyt tässä asiassa itseni kanssa riittävän pitkälle. Olisi pitänyt ottaa henkilökohtaisempi paketti – ja jälleen kerran tuli kukkaron pohja vastaan.

Niukkaenergiset dieetit, ENED

Ateriakorvikkeilla toimivia dieettejä on monien eri valmistajien tarjoamia markkinoilla. Itse olen kokeillut vuosien varrella kolmea erilaista näihin perustuvaa menetelmää. Näissä menetelmissä ideana on, että energiaa tulee niin vähän, että keho menee niin kutsuttuun ketoositilaan. Ketoosiin mennään, kun elimistön kaikki hiilihydraattivarastot on kulutettu. Elimistö rupeaa käyttämään varastoenergiaansa eli rasvakudokseen taltioitua ravintoa. Hengitys rupeaa haisemaan pahalle ja olo muuttuu hieman nuutuneeksi.

Nutrilett

Nutrilett-ateriankorvikkeita on saatavilla kaupoista ja apteekeista. Niitä myös monet lääkärit suosittelevat. Ovat ilmeisesti tutkittuja ja hyviä. Olinkin tällaisella dieetillä joskus aikuistumisen kynnyksellä oppilashuollon lääkärin valvonnassa muutamia viikkoja. Niukkaenerginen dieetti yhdistettynä yliopisto-opintojen paineeseen ei johtanut kohdallani toivottuun lopputulokseen. Painoa putosi yllättävän vähän ja pää oli jatkuvasti kipeä. Ketoositila aiheutti myös väsymystä eikä koulunkäynnistä väsyneenä ja päätä kivistäen tahtonut tulla oikein mitään. Kokeilu päätettiin lopettaa 4 viikon kohdalla.

Cambridge

Cambridge-menetelmä oli selvästi laajempi kokonaisuus, jossa yhdistetään ohjelman omia ateriankorvikkeita normaaliin ruokavalioon. Ohjelmassa oli erilaisia portaita, joista saattoi valita sen mukaan, paljonko pudotettavaa painoa oli ja kuinka nopeasti sen halusi pois. Ohjaaja oli koulutettu ja toimi yrittäjänä. Testasin menetelmän kaikkein niukkaenergisintä versiota ihan kohtuullisen hyvällä menestykselläkin muutama vuosi sitten. Taisin pudottaa n. 15 kg. Kokeilu kuitenkin päättyi äkillisesti, kun rupesin voimaan huonosti. Huono olo ei johtunut tuotteista vaan sapestani, joka oli tulehtunut. Lääkärit epäilivät vahvasti, että kyseisellä dieetillä ei ollut osuutta asiaan – sattumalla enemmänkin. Sappileikkaus oli pääsiäisenä ja kun siitä toivuin kunnolla, olikin jo kesä. Ohjelman jatkaminen jäi lopulta kokonaan. Hyvänoloinen konsepti tässä ja henkilökohtainen neuvonta olivat todella mieleisiä. Uskon, että ilman tuota yllättävää käännettä tämä olisi voinut olla minulle ratkaisu.

XtraVaganza

Sama ketoositilan aiheuttama väsynyt olotila tuli myös XtraVaganza-menetelmässä, kuin näissä kahdessa aiemmassakin. Tämä menetelmä oli ruokaosuuden osalta hyvin samankaltainen kuin Cambridge, mutta tässä tuli mukana mielikuvaharjoittelut ja liikunta. Mielenhallintamenetelmien opettelu oli ehdottomasti kaikkein parasta tässä versiossa. Ohjelmassa oli myös vertaisryhmiä ja oma kuntosali, jossa sai käydä treenaamassa. Tämä ohjelma kuitenkin kaatui hintaan ja kiireeseen. Samoin silloinen pitkä parisuhteeni alkoi olla tiensä päässä ja motivaatio itsensä ajatteluun oli nollassa – ellei jopa negatiivisella puolella asteikkoa. Paremmassa ajankohdassa tämä olisi ollut ehkä näistä se kaikkein toimivin tuon psyykkisen tsemppauksensa ja vertaisryhmän ansioista.

Ei-tutkitut menetelmät

Tähän kategoriaan kuuluvat menetelmät, jotka perustuvat johonkin tiettyyn ajatukseen jonkin ruoka-aineen määrän suhteen.

Tiettyihin ruoka-aineisiin perustuvat dieetit

Vanhin menetelmä, jota kokeilin joskus perustui siihen, että piti syödä erilaisia raaka-aineita eri aikaan. Ei saanut sotkea hedelmiä ja lihaa ja kasviksia samoihin aterioihin, vaan syödä jokaisella aterialla vain jotain näistä. Ennen klo 10 ei saanut syödä muuta kuin hedelmiä ja johonkin aikaan illasta ei saanut enää syödä ennen aamua. Aloitin aamuni omenalla tai appelsiinillä, päivemmällä söin sitten leipää ilman leikkeleitä tms. ja jossain kohtaa ruoalla pelkkää lihaa tai perunaa. Sopihan se mukavasti 16-vuotiaan lukiolaisen ajatusmaailmaan, mutta olihan tuo ihan hirveän vaikea käytännössä. Ja en muista, että se mitenkään olisi auttanutkaan. Paitsi että koulussa lounasaikaan oli jo ihan hirveä nälkä eikä sieltä löytynyt riittävästi lihaa nälän taltuttamiseen. Tällä menetelmällä oli jokin nimikin, jonka olen nyt jo unohtanut.

Äitini luottolaihdutuskeino oli kaalikeittodieetti. Muistan, miten hänen kanssaan vedettiin joskus pari viikkoa pelkkää kaalikeittoa, kun hänkin pyrki saamaan painoaan alas. Asuin silloin vielä kotona, joten tämäkin luultavasti tapahtui joskus lukioaikana. Kaalikeittodieetit olivat silloin hitti. Olen vasta nyt oppinut jälleen nauttimaan kaaliruoista, kun aikaa on tuosta kokeilusta kulunut reilusti yli 20 vuotta. Tätä en kyllä kykene kenellekään suosittelemaan. =D

Ei-personoidut ruokaohjelmat

Joskus myös ostin ruokavaliokirjan, jossa oli kuukaudeksi ruokareseptit valmiina. Tai kirja taisi tulla tilaajalahjana Tieteen Kuvalehden tilattuani. Ohjeet näyttivät hyviltä, mutta kuten monissa ulkomaisissa tämän tyyppisissä kirjoissa, ruoka-aineita oli osittain vaikea saada paikallisesta kaupasta. Lisäksi olin silloin allerginen kalalle enkä voinut syödä sieltä kalaruokia ollenkaan. Myös sienet painottuivat vahvasti eri ruoissa ja sienet eivät ole ikinä sulaneet minun elimistössäni. Ne jopa mielellään haluavat tulla takaisin siitä suunnasta, josta ovat kroppaani sisälle menneetkin. Joten näitäkään en voinut syödä. Vaihtoehtoja ei ollut tarjolla ja perfektionistina tämä häiritsi siinä määrin, että kirja jäi kesken. En halunnut keksiä puuttuvien tilalle omia vaihtoehtojani, koska en ollut 100% varma, että ne täyttäisivät kirjan kirjoittajan asettamat tavoitteet. Vaikka kirja oli pettymys, muistan laittaneeni sen kiertoon vasta muutama vuosi takaperin. Kirjan hankin n. 20-vuotiaana.

Välimeren ruokavalio

Yksi tähän kategoriaan luokittelemani menetelmä on Välimeren ruokavalio, johon meillä oli joskus työpaikan kautta mahdollisuus tutustua. En tiedä, pitäisikö tämän olla tuolla tutkittujen menetelmien joukossa vai tässä, mutta kokonaisuudessaan tätä ei kaiketi ole tutkittu. Siksi laitoin sen tähän kategoriaan. Tiedetään kuitenkin, että Välimeren maissa asuvat ihmiset elävät pitkään ja pysyvät pidempään terveinä. Heillä on mm. vähemmän sydän- ja verisuonitauteja kuin meillä suomalaisilla. Ehkä tämä perustui jotenkin niihin? Ja olihan ruokavalio melko kevyt suomalaiseen perusruokaan verrattuna. Ei siellä kermaa käytetty, ennemminkin rasvaista jogurttia, jonka rasvapitoisuus kuitenkin jää puoleen kerman rasvasta. Lisäksi suurin osa rasvasta tulee siellä oliiviöljystä sekä muista kasvisöljyistä ja ruoka sisältää aina runsaasti vihanneksia. Kala- ja sieniallerkigolle tämä ruokavalio oli kuitenkin aika ikävä sillä niitä oli siinä runsaasti. Joten tämä jäi siltä osin aika kevyeksi kokeiluksi kohdallani silloin. Tästä on nyt aikaa n. 15 vuotta. Nykyisin iänmyötä kala-allergiani on helpottanut ja pystyn syömään kalaa n. kahdesti viikossa. Joten ehkä näitä oppeja voisi koittaa kaivella jostain netin syövereistä. Silloiset ohjeet ovat jo kadonneet, mutta välimerellisiä reseptejä löytyy varmasti.

Lääkinnälliset menetelmät

Paria lääkinnällistäkin keinoa olen lääkärin valvonnassa kokeillut.

Orlistaatit

Ensimmäinen oli jokus reilu 10 vuotta sitten orlistaatti-tyypinen lääkeaine, jonka kauppanimeä en enää muista. Orlistaatit perustuvat siihen, että lääke sitoo ruoan mukana tulevaa rasvaa ja estää sitä imeytymistä elimistöön. Uloste oli rasvaisen ruoan jälkeen varsin rasvapitoista ja yhdessä ruokavalion keventämisen kanssa näistä olikin apua. Mitään varsinaisia haittavaikutuksia en muista näistä saaneeni. Näitä ei vain kovin kauaa voi käyttää yhtäjaksoisesti ja tämäkin n. kuukauden kuuri (muistaakseni se oli sen pituinen suurinpiirtein) päättyi aikanaan.

Saxenda

Reilu vuosi sitten kokeilin uudenlaista Saxenda-nimistä laihdutuslääkettä, jota ei vielä Suomessa voitu määrätä liikalihavuuden hoitoon. Lääke oli kehitetty diabeteksen hoitoon ja sitä otettiin pistoksena vatsanahkaan päivittäin. Tämä oli tehokas lääke ja painoa putosi ilman isompia ruokavaliomuutoksiakin mukavaa vauhtia. Ensimmäiset viisi viikkoa olivat todella pahoja. Lääke aiheutti pahoinvointia. Lisäksi toisinaan pahoinvointia oli muulloinkin – erityisesti, jos söin liikaa sokeria. Tuo aika, kun lääkettä käytin sattui kääntymään muun elämäni osalta melko päänuppia rasittavaksi. Töitä oli todella paljon, jopa ihan liikaa ja perheessäni oli muitakin huolia. En jaksanut tämän lääkkeen aiheuttamaa lievää ja ajoittaista lisäpahoinvointia puolta vuotta kauempaa, erityisesti kun lääke oli ehdottomasti kaikkein kallein kuin mikään aikaisemmin kokeilemani vaihtoehto. Kuukauden annokset maksoivat n. 300 € ja koska lääke ei ollut lihavuuteen tarkoitettu, en saanut siitä Kela-korvauksia. Vajaa 10 kg sain tämän avulla silloin pois kaikesta stressistä ja saamattomuudesta huolimatta kuitenkin. Toivottavasti tämä tulee pian lihavuuslääkkeiden joukkoon. Uskon, että siitä olisi apua monelle ylipainoiselle.

Humpuukimenetelmät

Näihin luokittelisin kaikista kokeilemistani vaihtoehdoista laihdutuskengänpohjalliset, jotka ostin joskus lukioikäisenä. Pohjallisissa oli aluksi hyvin epämukavan oloisia muovisia piikkejä tai nystyröitä, jotka hieroivat jalkapohjaa. Kai niiden ajatus perustui jotenkin löyhästi akupunktioon. Jalkapohjissa kaiketi on kohtia, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan. Näin ainakin eräs joogaopettajani joskus kertoi. En tiedä miten oli näiden vihreiden nystyräpohjallisten laita, mutta kun jalkapohjat niihin lopulta tottuivat, käytin niitä toisinaan, koska niistä tuli ihan mukava olo jalkoihin päiväksi. Kovin pitkille lenkeille ei niitä voinut laittaa. Liika on liikaa ”laihdutuspohjallisissakin”. On varmasti jo otsikonkin perusteella selvää, että näitä en suosittele kenellekään – ainakaan painonpudotustarkoitukseen. Jalkapohjahieronnaksi nämä olivat mainiot. =)

Mutta kaikenlaista on siis tullut kokeiltua. Monet näistä ovat varmasti hyviäkin menetelmiä ja auttavat varmasti monia ihmisiä tilapäisissä tilanteissa. Minun ylipainoni ja erityisesti sen syyt kuitenkin taitavat olla pääasiassa korvien välissä.