Mikä lihavuusleikkaus?
Tässä kohtaa lienee paikallaan käydä hieman läpi joitain faktoja siitä, mitä lihavuusleikkaus on – ja mitä se ei ole.
Jos lähdetään liikkeelle ensin siitä, mitä lihavuusleikkaus EI OLE. Yleinen harhakäsitys on, että lihavuusleikkauksessa kaikki kilot ja ongelmat katoavat. Jäävät leikkauspöydälle. Näin asia ei kuitenkaan ole. Ruokavalion merkitys korostuu tässäkin. Palkkasin joskus n. 20 vuotta sitten nuorena, ylipainoisena morsiammena personal trainerin auttamaan paino-ongelmaani ja erityisesti liikuntaan liittyvissä asioissa. Hän avasi minulle silloin laihdutuksen perusperiaatetta jotenkin näin:
”Painonpudotus on yksinkertaista matematiikkaa. Jos syöt enemmän energiaa kuin kulutat – lihot. Jos syöt vähemmän, kuin kulutat – laihdut.”
Minusta tämä on varsin hyvin sanottu. Vaikka en ikinä ole selvästikään tätä asiaa kunnolla sisäistänyt. Ruoalla on aina ollut minulle muunlainen merkitys, kuin polttoaineena oleminen. Mutta ruoka on viimekädessä se ainoa asia, joka määrittelee meidän painoamme. Joskus jokin sairaus saattaa vaikuttaa asiaan myös, mutta loppuviimein se on aina syödyt ruoka-annokset, jotka kerryttävät rasvaa kroppaamme.
Hakeutumiseen valmistautuminen
Lihavuusleikkaukseen ei pääse kovinkaan heppoisin perustein. Edes rahalla ja yksityiselle puolelle ei mennä hetken mielijohteesta. Näin ainakin olen lukemani perusteella asian ymmärtänyt. Ennen leikkausta leikkaukseen hakeutujan tulee osoittaa kykenevänsä pudottamaan painoa ruokavalion avulla. Noin puoli vuotta ennen leikkaukseen hakeutumista pitää painoa saada pudotettua 5 % lähtöpainosta. Painonpudotus pitää tietysti pystyä myös todentamaan. Itse saan apua oman kotikuntani ravitsemusterapeutilta, joka punnitsi minut projektini alussa. Tapaan häntä harvakseltaan mutta säännöllisesti.
Tämän 6 kk eräänlaisen harkinta-ajan jälkeen voidaan hakeutua lihavuusleikkaukseen. Harkinta-aikaa ei tarvita, mikäli hakija pystyy todistamaan pudottaneensa onnistuneesti tuon määritellyn 5% lähtöpainostaan edellisten 5 vuoden aikana. Matalaenergiset ENE-dieetit Nutrilettien yms. ravintokorvikkeiden avulla eivät tähän yksinään kelpaa. Painonpudotus pitää olla tapahtunut muunlaisilla ruokavaliomuutoksilla.
Lähetteen sairaalaan saa omalta lääkäriltä joko oman kunnan terveyskeskuksesta tai työterveydestä. Lähetteen käsittelee erikoislääkäri. Sisätauteihin erikoistunut lääkäri tapaa potilaan ja tekee alustavan arvion siitä, soveltuuko tämä lihavuusleikkaukseen. Lähetekriteereitä on useita ja niiden tulee täyttyä, jotta prosessi etenee. Niitä ovat mm:
- Hakijan tulee olla iältään (yleensä) 20-60 vuotias
- BMI:n on oltava yli 40, jos liitännäissairauksia ei ole. Yli 35 on mahdollinen, jos potilaalla on liitännäissairauksia, jotka johtuvat liikalihavuudesta. Näistä yksi merkittävä on 2-tyypin diabetes.
- Ehdottomia esteitä leikkaukselle on tupakointi, vaikea psykiatrinen sairaus, alkoholismi tai huumaavien aineiden käyttö.
Kun seula on läpäisty, laittaa sisätautilääkäri potilaan ravitsemusterapeutin juttusille. Lihavuusleikkauksiin erikoistunut ravitsemusterapeutti kartoittaa potilaan ruokavalion ja syömiskäyttäytymisen. Näiden perusteella ruokavalioa ja syömiskäyttäytymistä muutetaan sopivammaksi painonpudotusta ja lihavuusleikkauksen jälkeistä elämää ajatellen.
Juuri ennen leikkausta potilas on erittäin niukkaenergisellä dieetillä (ENED) 2-6 viikon ajan. Tällä pyritään varmistamaan, että leikkauksessa vatsaontelossa olisi mahdollisimman vähän ylimääräistä rasvaa ja näin ollen mahdollisimman paljon tilaa kirurgille työskennellä. Leikkaus tehdään tähystyksessä.
Leikkaukseen pääsemisen prosessi on pitkä. Sisätautilääkärin käynnistä menee aikaa leikkaukseen keskimäärin 1-1,5 vuotta. Plus minulla vielä tuo 6 kk painonpudotusjakso ennen sisätautilääkärin juttusille pääsemistä. Ja leikkaushan on vasta alku muutokselle, joka kestää koko loppu elämän.
Leikkausmenetelmät
Lihavuusleikkausmenetelmiä on kolmenlaisia, kuten alla olevassa kuvassa on esitetty. Kuva on otettu Terveyskirjasto.fi -sivustolta. Siellä on muutenkin kerrottu enemmän lihavuusleikkauksista. Muita hyviä tietolähteitä aiheeseen liittyen muuten ovat mm. nämä:
Vaihtoehtoa C kutsutaan pantaleikkaukseksi ja se on jäänyt pois ainakin Suomessa käytettävien menetelmien joukosta. Suurin osa leikkauksista tehdään tänä päivänä A-kohdassa esitellyllä tavalla, jossa mahalaukku ikäänkuin ohitetaan (gastric by-pass, mahalaukun ohitusleikkaus). Siinä mahalaukusta jätetään vain hyvin pieni osa jäljelle ja se kiinnitetään suoraan ohutsuoleen. Pohjukassuoli jää kokonaan pois.
Pieni osa leikkauksista tehdään ns. mahalaukun kavennusleikkauksella (sleeve), joka on esitetty kuvassa B. Siinä mahalaukkua kavennetaan merkittävästi, mutta muuten pysyy samana. Sen teho perustuu ensisijaisesti siihen, että syötävän ruoan määrä pienenee, kun ihmiselle tulee kylläinen olo pienemmästä ruokamäärästä.
Mahalaukun ohitusleikkauksessa kerralla syötävän ruoan määrä ja ruokahalu vähenevät samalla kun ruoan imeytyminen heikkenee. Annoskoko leikkauksen jälkeen tulee olemaan 1-2 dl, mukaan lukien ruokajuomat. Koska imeytyminen on heikkoa eikä ravinnosta saada kaikkia välttämättömiä ravintoaineita, ravintoainelisäpurnukat ovat loppuelämän kavereina leikkauksessa käyneellä. Jotta ravintoa ja energiaa saa tarpeeksi noin pienestä ruokamäärästä, tulee ateriavälit olemaan 2-3 tuntia.
Lihavuusleikkaus ei siis laihduta sinällään vaan sen tarkoitus on auttaa ihmistä hallitsemaan ruokaan liittyviä käytänteitään tuomalla nopeammin kylläisyydentunteen ja viemään ruokahalua. Liiallinen ahmiminen, sokerin ja rasvan syöminen voivat aiheuttaa oksentelua. Samoin alkoholi imeytyy suoraan suolesta, jolloin alkoholimyrkytyksen vaara on suuri liiallisten annosten kanssa. Ehkä minun on jo aika ruveta ajattelemaan ruokaa elimistöni polttoaineena eikä makunystyröideni hellijänä. Elämässä on muutakin nautintoa, kuin ruoka ja syöminen.
