Miltä näyttää Amerikka lähes amerikkalaisen silmin?
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1374982413773?jako=8a5ce9f1ae1c220c611a0aa48ce9a16f&ref=fb-share
Hesarin pääkirjoituksessa tänään Amerikassa kolme vuotta asunut kuvaili ylläolevassa kolumnissaan Suomea ”lähes” ulkomaalaisen silmin. Kolme vuotta sinänsä on jo raja, jossa kahden eri kulttuurin eron jo pystyy selkeästi havannoimaan, mutta entäpäs jos katsomme asuinmaamme Yhdysvaltojen kulttuuria ”lähes” amerikkalaisen silmin? Amerikkalaiset yleisesti eivät näe kaukaa, eivätkä mielellään ole osoittamassa omia puutteitaan sormella tai tuomaan niitä julki. Minun listani ”melkein” amerikkalaisin silmin näyttää seuraavalta:
Vessapaperi on seitinohutta ja kulutus täten runsasta, pieneenkin hätään.
Sairaalloisen lihavia ihmisiä ei onneksi täällä San Franciscon alueella näy niin paljon, kun muualla maassa, mutta ylipainoiset täällä ovat aivan omaa luokkaansa. Kun ihminen tarvitsee kaksi istuinta lentokoneessa ja jäät puristuksiin seinän ja kyseisen henkilön väliin, niin tiedät ettei ole kyseessä normaalista ylipainosta.
Ihmiset ovat Kaliforniassa lähes virheettömiä. Kaikki pienetkin virheet korjataan plastiikkakirurgilla pika pikaa, jottei kukaan erehdy luulemaan sinua tavan ihmiseksi. Kuten Mastercard mainoskin sen jo toteaa: ”Priceless”.
Ihmiset juttelevat jopa tuntemattomillekin ja paljon, joskus suomalaisen korviin jopa liikaa. Tosin puheenaiheet ovat hyvin pintaa hiveleviä, eikä henkilökohtaisia asioita tuoda juuri julki. Tätä täydellisyyden esittelyä on myös jatkettava saavutusten, elintapojen ja smalltalkin myötä.
Miehet käyttävät lähes poikkeuksetta kaikki farkkuja, shortseja tai khakeja. En edes tiennyt khakien olemassaolosta ennen tänne muuttoa. Nyt en malta odottaa, että miehet tajuavat polttaa moisenlaiset housut.
Koska asun Kaliforniassa, luonnollisesti alkoholivalikoima suuntautuu viineihin, runsaiden viinitilojen johdosta. Viinijunaa ja limousiinikyytejä viinitiloille mainostetaan tuon tuosta, jotta viikonlopun juomareitin voi suunnitella raittiisti kuskin kera ja runsain kotiintuomisin.
San Francisco on tunnettu jopa Amerikassa kodittomistaan, joita majailee joka kadulla ja kaupunginosassa hyvinkin näkyvästi. San Francisco tarjosi muutama vuosi sitten bussilippua ”jonnekin” muualle ja hieman lämpimämpään (lue Los Angeles ja San Diego), mutta kellekkään ei palmumaisemat kelvanneet ja kodittomista on San Franciscossa tullut lähes turistinähtävyys.
Golfkenttiä on tällä pienellä niemimaalla 100 kilometrin säteellä 50. Eli lähes joka paikassa mihin katse siintää.
Rap musiikki kaikessa muodossa soi radiosta yhtenä solkena, eikä radioasemat todellakaan harkitse Rihannan ja Miley Cyruksien tapaisten artistien henkilokohtaisia valintoja ja käyttäytymistä, heidän musiikkia soittaessaan biisi toisensa jälkeen. Sillä rahahan on tärkeämpää kuin minkälaisia esikuvia nämä naiset ovat nuorison idoleina.
Television anti yleensä on hyvin väkivaltaista ja realiteettiin perustuvia Kardashian sarjoja tulee tunti toisensa jälkeen. Eli kaapelista on sanouduttu minun huushollissa eroon jo aikoja sitten ja valikoin itse katsottavani ilmaiseksi Hulun ja Apple TV:n kautta.
San Franciscon ja Bay Arean jet set ovat ihan omaa luokkaansa. Kun talosta uskalletaan maksaa monia miljooneja ja lähikentältä pörähdetään omalla suihkarilla ostoksille Losiin, on se merkki siitä, että on kyseessä mitä todennäköisimmin urhelijamiljonnaari tai IT miljonääri. Köyhät kyykkyyn!
Tiet ovat täynnä autoilijoita aamusta yöhön ja muutaman kymmenen kilometrin matka saattaa ruuhkassa kestää pari tuntia. Monet lähtevät aamulla töihin kello kuudelta ajamaan, että pääseevät töihin ajoissa kello yhdeksäksi. Sillä täällä ei myöhästymistä voi laittaa vuoden aikana, kun muutaman kerran monissa työpaikoissa liikenneruuhkan piikkiin. Ja autot ovat massiivisia ja nyt onneksi myös hybridit ovat valloittaneet tämän maan, joten jotain hyvää. Kun käytät päivisin autossa istumiseen yhteensä neljä tai viisi tuntia, voit sanoa kokeneesi liikenneruuhkan. New Yorkin takseista valitetaan kovasti tässä maassa, mutta he eivät ole koskaan ilmeisesti hypänneet San Franciscolaisen taksin kyytiin. Tulee jos tulee ja jos tulee niin palvelu on kertakaikkisen kauheata. Onneksi Uber ja Lyft ovat tulleet kilpailuttamaan takseja markkinoille, niin on mahdollista saada joskus jopa taksikyytiä.
Pyöräilijöitä on vähän ja nekin hullut, jotka tähän liikennekulttuurin sekamelskaan pyorällä uskaltautuu, ansaitseevat mitalin. Monet näistä pyöräilijöistä tosin kuvitteleevat olevansa Supermiehiä ja naisia ja meno on sitä luokkaa, että pelko autoa kohtaan puuttuu täysin ja monesti ikövin seurauksin.
Ruokakaupassa joudut aina vastaamaan samoihin kysymyksiin, kuten löysinko kaiken haluamani, haluanko paperikassin ostoksilleni ja haluanko apua ostosten kantoon autolle. Vaikka palveluna tietysti erinomaista, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei omia ostoksiaan saa kaupasta ulos omin voimin, niin silloin on tullut shoppailtua liikaa.
Yleisia roskakoreja ei 9-11 jalkeen ole näkynyt mailla halmeilla. Joten roskat on mätettävä omaan taskuun tai laukkuun ja tyhjennettävä kotona.
Ravintolassa small talk palvelu jatkuu ja koska peruspalkka tarjoilijoilla on minimipalkka ja heidän palkkansa koostuu tipeista, asiakaspalvelu onkin sitten yleensä sen mukaista.
Virastoissa asioiminen on häkellyttävän hidasta hommaa. Jopa niin hidasta, että esimerkiksi paikallisen ajoneuvoviraston vierailuun joutuu yleensä ottamaan päivän töistä vapaata. Ihan vaan vaikka rekisteritarran maksun takia. Mutta ei muutkaan virastot ole nopeudella pilattuja ja jos joku on töistä uskaltanut kesken viikon vapaata ottaa, voi melkoisella varmuudella sanoa, että henkilö on virastoasioilla.
Moni suomalainen tulee shortseissa ja lyhythihasilla paidoilla San Franciscoon vierailulle ja yllätys on kylmä, kun sumu saapuu kilometrin korkuisena kello neljä iltapäivällä maihin ja lämpötila on alle kymmenessa asteessa ja tuuli on navakkaa. Tosin ei tarvitse kun suunnata valtatietä etelään puoli tuntia, niin saa samaan aikaan nauttia Välimeren ilmastosta ja kolmenkymmenen asteen lämpötilasta. Kerrospukeutuminen on kovaa valuttaa näillä mailla ja jos pitää Alfred Hitchcokin maisemista ja tunnelmasta, niin kesä on kaunis.