Tästä se lähtee! Satuin lukemaan kiinnostavan mielipiteen rekrytointiin liittyen tänään ja  toi mieleeni miten ajat ovat muuttuneet työnhaun ja rekrytoinnin suhteen. Oletko etsimässä uutta tyōpaikkaa tai miettimässä uutta uraa? Siinä tapauksessa kannattaa tehdä kotiläksynsä tarkkaan ja tässä tulee muutama  kokemus Piilaaksosta ja rekrytoinnista!

Kun tulin tänne Piilaaksoon seitsemän vuotta sitten, minulla oli jo kokemusta rekrytoinnin erilaisuudesta yleisesti Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, koska olin asunut maassa jo joitain vuosia, mutta ymmärsin varsin nopeasti, että IT-ala ja rekrytointi yhdessä maailman tärkeimmässä kohteessa ei ollutkaan mitään leikinlaskua. Tänne muuttaessa oli yleisesti opeteltava uusi tapa kirjoittaa CV, joka täällä paremmin tunnetaan sanalla ”Resume”. Koin resumen kokoamisen varsin hankalaksi alussa, koska CV:ssä korostetaan tehtyjä tōitä, enemmin kuin saavutuksia, kuten taas resumessa tehdään. Huomasin, että asenteen muutos oli tehtävä todella nopeasti, jos töitä mieli saada ja minun piti muuntautua markkinoijaksi ja markkinoida itseäni miten hyvä olin kaikissa edellisissä viroissani ja miten paljon kaikkea hyvää olin saanut aikaan. Ketään ei kiinnostanut se, mitä olet tehnyt ja missä, niin pitkään kun olet saavuttanut jotain ja sinulla on tarvittavaa persoonallisuutta näyttää mitä voit tarjota uudelle työnantajalle. ”Metrics and results is what counts”

Saavuin Piilaaksoon juuri ennen Yhdysvaltoja ravistellutta historian pahinta lamaa (joka jatkuu vieläkin kuuden vuoden jälkeen,  hieman lievempänä) ja juuri kun luulin, että olin oppinut maan tavoille rekrytoinnin suhteen, alue näytti omat vaatimuksensa. IT alan firmat lamauttivat ensimmäisten lamavuosien aikana pieneltä 20 kilometrin alueelta yli satatuhatta korkeasti koulutetun työpaikkaa ja pian olemattomat työmarkkinat valloittivat nämä lomautetut, maailman parhaita yliopistoja käyneet IT-alan ammattilaiset. Rekrytointifirmat, jotka välittäävät alihankkijoita firmoille ja firmat itse joutuivat radikaalisti muuttamaan rekrytointiaan, sillä jopa tuhansien hakemusvuori per virka, joka odotti HR henkilöstöä joka aamu, toi ilmeisen ongelman esille. Kuinka käsitellä ja valita parhaimmat tai virkaan soveltuvat töihin rykälemäisen vuoren alta? 

Piilaaksossa yleisesti alihankkijoiden eli kontraktoreiden palkkaaminen on isoille ja varakkaille IT-jäteille helppo tapa saada koulutettua väkeä projekteihin nopeasti, jotka tietäävät mitä tehdä ja monesti halvemmalla. Alihankkijat eivät monesti saa täällä tarvittavia etuja, kuten sairasvakuutusta, joka on välttämätön kaikille ihmisille. Lisäksi sopimuksen kesto vaihtelee kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen ja työnantaja välttyy potkujen antamiselta, koska sopimuksella on päättymispäivä. Eli varsin halpa tapa saada tehokasta työvoimaa. Kuulostaa hyvälle, ainakin työnantajalle, mutta entä työntekijä itse? Moni luulisi, että noiden sopimusten saaminen olisi hieman helpompaa, kuin vakiviran saaminen, mutta näin ei ole. Ja siitä mielenkiintoni lukemaani aiemmin ja syy kirjoitukseeni.

Tässä lukemassani kirjoituksessa kirjoittaja ilmaisi turhautumistaan rekrytointifirmoihin ja heidän rekrytointitapoihin ja varsinkin testeihin, joihin hän oli joutunut ja saanut palautetta, ettei ollut päässyt jatkoon. Hän ilmoitti pysyttelevänsä vain normaalifirmojen parissa, jotka antaavat mahdollisuuden päästä näyttämään osaamisensa, toisin kun rekrytointifirmat. Mutta onko todellisuudessa enää niin, vai elämmekö uutta kautta rekrytoinnissa? Mielestäni ja kokemukseni mukaan elämme. Soveltuvuuskokeet ovat tulleet jäädäkseen ja niitä käyttäävät molemmat, sekä firmat itse, että rekrytointifirmat. Ja syy on seuraava. Elämme varsin nopeassa ja vaihtuvassa yhteiskunnassa ja asioiden täytyy tapahtua nopeasti. Niin myös rekrytointi. IT alan ammattilaiset psykologien kanssa ovat kehitelleet varsin kattavia soveltuvuustestejä, joilla jo alkumetreillä karsitaan pois ne, jokta eivät syystä tai toisesta sovi yrityskulttuuriin tai kyseiseen virkaan. Ja syy on taloudellinen. On helpompi karsia jyvät akanoista jo heti, kun palkata väärä ihminen virkaan ja ehkä pitkänkin orientoitumisen ja koulutusjakson jälkeen huomata, että henkilö ei sovi joukkoon, syystä tai toisesta. Seurauksena firma joutuu aloittamaan rekrytoinnin alusta ja kallisarvoista aikaa ja rahaa on kulutettu sillä välin. 

Mielestäni varsinkin täällä työnhaku on muuttunut varsin raadolliseksi laman myötä ja olemme joutuneet myöntämään, että elämme niin sanotusti ”uutta realiteettia” ja kuten täällä sanotaan, ”Living the new reality”. Kilpailu kovenee vuodesta toiseen ja teknologia tulee viemään vielä monia muita paikkoja pois, joten rekrytoinnin on muuntauduttava uusiin vaatimuksiin. Mitä mieltä olet itse, onko sinulla kokemusta rekrytoinnista viime aikoina ja jos niin, oletko huomannut isoja muutoksia? Mikä on hyvää ja mikä huonoa?