pohdintaa kummeista
Olen miettinyt, että mistä sitä kirjoittais seuraavaksi. Ja nyt kiireisten työviikkojen takia bostauksia ei ole tullut mitenkään liukuhihnalta. Viimeviikko meni iltavuorossa ja se jos mikä on ärsyttävää, kun joutuu olemaan koko viikon iltavuorossa ja kotihommat jää ihan puolitiehen.
Mutta olen miettinyt sitä, että miten osaisi valita oikeanlaiset kummit lapsilleen? Mistä sä voit tietää, että ollaanko me aina just niiden kanssa tekemisissä, meneekö sukset ristiin, vai hiertääkö välejä vaan joku?
En ole itsekkään omille kummilapsille,varmastikkaan mikään the best-kummi, mutta olen koittanut hoitaa edes jonkun osan velvollisuuksistani.
Mitä ne velvollisuudet sitten on? En odota lahjoja synttäreillä tai jouluina. Vaan, että se kummi ois lähellä ja läsnä lapsen elämässä. Jos mä vielä tulisin raskaaksi, ni se kaikkein vaikein asia ois varmaan se, että ketä pyytäis kummeiksi sille lapselle. Niin metsään on kyllä osittain mennyt noiden lasten kummien valinnoissa.
Vanhempi lapsi täytti juuri 11vuotta. Kummeille lähti kutsu ja kummeja ei kuitenkaan ikinä synttäreille saapunut, saatika sitten edes sitä pientä onnittelua puhelulla tai viestillä tullut. Minä en, aikuisen odota sitä lahjaa lapselle. Mutta se lapsi taitaa sitä lahjaa kumminkin odottaa, ihan jokaiselta vieraalta. Ja ennenkaikkea kumminkin kyse nyt kummeista. Miten sen kummin valinnan ois joskus osannut tehdä oikein? Ei ihan nappiin ainakaan ole mennyt..
Toinen lapsi täytti 3v viimekuussa. No ei ollut sielläkään kahvipöydän vieressä kaikkia kummeja. Toki ymmärän se, joka oli ilmottanut ettei silloin pääse, mutta puuttui sieltä. Mutta toisaalta minua ei tässä toisen lapsen kohdalla se häiritse, kun en häntä edes odottanut. Emme häntä edes kutsuneet. Mutta ei hänenkään valinta ihan nappiin ole mennyt, koska hän ei ole ollut tekemissä meidän kanssa, koska on valintansa valinnut.
Miten sä voit olla varma jostain ihmisestä?
Kuka kulkee sun lapsen rinnalla, kun sillä on vaikeaa? (jos sua ei vaikka enään ole siinä vierellä) Onko sulla sellainen ihminen sun lapsille ja miten olet osannut ne valita?