laivalle

Syysloma. 

Mikä ihana syy mennä laivalle. 

Me tosin menemme tälläkertaa aivan kaksin… 

 

Tarkoitus oli alunperin mennä Torstai-iltana… Ja alunperin kun olin niitä varailemassa, niin kaikki oli jo viimeistä silausta vailla ja valitsin kohdan: maksa myöhemmin

Maksa myöhemmin tarkoitti Viking Linellä, yhtä vuorokautta. (olisin tarvinnut ainakin 5 vuorokautta) No, pieni preikki arjesta- reissu tyssäsi sitten siihen. No toinen aatos oli tänään sitten varata ne, jotta huomenna € olisi voinut sitten sen varauksen maksaa pois, sen vuorokauden armon ajalla! Ei onnistunut ei. Vikingin ilta laiva täynnä. Pitikin valita se syysloma sille matkan ajankohdalle. 

Perjantain lähdölle ois ollut vielä tilaa, mutta hintaa ois tullu 99€ ja vaan pelkällä hytillä, entäs ruoat siihen päälle. Huoh! Ei kiitos, aivan liian kallista.. 

Viking vaihtu siis Siljaan… No siellä sitten kattelin, että millaista hintaa ois tarjolla. No se alkuperäinen idea siitä torstaista oli hippasen kallis sielläkin. No entäs muut päivät? Alko tulla jo vähän sellanen olo, et kohta saadaan olla vaan kotona. No, oli siellä sit keskiviikko iltalaivalla tilaa.. (mutta onko huomenna?) Joo, siis siellä ei ollu ees sitä vuorokautta, maksu mahdollisuutta. 

Miks näillä laivayhtiöillä ei ole sellaista systeemiä, et sen laivamatkan vois oikeesti maksaa sen ”myöhemmin” sanallisessa merkityksessä myöhemmin? 1vuorokausi, ihan naurettavaa. 

Toki olis voinu ennakoida tohon rahan käytön tai miettii etukäteen et joo nyt mennään laivalle jne. 

 

No, se huominen, eli tänään maanantaina, ei ollut enään sitä iltaa valittavissa. Eli kaikki mennyt. Huoh! Olin jo ihan varma, et tää oli tässä. Kökötetään vaan kotona ja unohdetaan se parisuhde aika sit taas. Ja lykätään sitä taas vielä jonnekin. 

No, entäs sit aamulaiva? 

No, aikanen herätys, mut joo.. Mennään sit aamulaivalla. Perjantaina aamulähdöllä mennään. Viking Line vai Silja Line? Meille se oli nyt silja, molemmissa olis ollu matka samanhintainen. Mut viikkari on niin nähty jo, ja viimeks ku olin lasten kanssa laivalla, niin oltiin viikkarilla. Joten me mennään nyt sitten siljalle viettämään meidän pientä preikkiä arjesta ja parisuhde aikaa.  

Opetus; Älä mene laivalle syyslomalla. Tai ainakin varaa rahaa tilille, että voit sen maksaa heti. Opetus on ehkä minulle itselle ihan paikallaan, ei mulla ollu harmainta ajatustakaan, et ne pitää maksaa heti. 

Kuinka usein olisi hyvä viettää parisuhdeaikaa? 

Kuinka usein te vietätte sitä? 

 

 

Kulttuuri Matkat

Miten saisi itseään niskasta kiinni? 

Minkälaisen ryhtiliikkeen sitä osaisi tehdä, jotta saisi taas perseensä tonne lenkkipolulle? Siis ihan pienenkin liikkeen. Tällähetkellä se on niin kaukainen ajatus joku ulos meneminen.. Lenkille, minä. Ei onnistu. 

Miten sille mielelle sais sanottua, mutta kun nyt ois pakko. Miten sen saa vaan tehtyä? Siis kyllähän mun pitäis se tietää.. Siis todellakin pitäis tietää. Koska vuonna 2013 mä tein sen ryhtiliikkeen, et nyt hei! 

Mut, miks mä en nyt saa sitä tehtyä? 

 

Vuonna 2013 päätin vaan et nyt mä liityn jollekin salille ja rupeen tähän. Liityin suberdiettiin ja noudatin ohjeita pilkun tarkasti. Nyt mulla ois ne ohjeet vielä talella ja ois vielä uudemmatkin, sen lisäksi mulla on myös martinan ohjeet. Ohjeet ja oma tietotaitoo on, mut ei sitten millään meinaa nyt lähtee. 

Eikä se oo halusta kiinne, siis mä haluisin olla laihempi. En langanlaiha, en missään nimessä. Vaan olla terve. Siis tuntee itseni terveeksi ja kauniiksi. Ja mä haluisin alkaa laihduttamaan, mut joku nyt sanoo et ei kannata. 

Välillä syytän itteeni, etten saanut pidettyy laihduttamaani pois, vaan raskauden myötä annoin sen kaiken tulla takaisin. Ja nyt elän sen kanssa. Ja en todellakaan aijo odottaa 6 vuotta et alan pudottamaan ”raskauskiloja”, niinku odotin ensimmäisen kohdalla. 

Olen aina ollut lihava, olin silloinkin laihdutettuanikin lihava, mutta paljon enemmän olin tyytyväinen itseeni. Osasin rakastaa itseäni sellaisena, kuin musta tuli. Rakastin sitä miten toiset ihmiset kehu, että kuinka hienosti olin tehnyt. Nyt tunnen ne katseet selässä, et tohon se sit meni…. Ajatteleeko ne niin? Kuka titeää, niin mä sen tunnen. 

Kuka osais auttaa mua, niin että se ei maksais maltaita? Siis personal treinerit kun maksaa ihan sikana. Siis todella paljon. Ja en oo vielä edes halukas palamaan salille, voisin mennä jonnekin ryhmäliikuntatunnille, mut itse salille meneminen on liian korkea kynnys. Aina kun menin salille ennen, ajattelin et kaikki kattoo, et mitä toi läski tekee täällä.. No, mitäpä mä siellä tein, koitin antaa itselleni terveyttä. Jotkut kai oikeesti miettii, et mitä me läskit tehdään jossain salilla, lenkkipolulla tms. Mut oikeesti, kai me ihan tosissaan yritetään. 

Mut joskus se ytittäminen on vaan vaikeea. Varsinkin jos sen saa tehdä ihan yksin. Kuinka monella on joku joka tukee tollasella hetkellä? En mä tie, kyl mä ehkä saisin tukea jos rupeisin. Mut jos sä et saakkaan, ni kuinka kauan sä jaksat yksin yrittää.. Se vaatii todellista sisua. 

Viimekerralla tein kaiken yksin. Ei mulla juuri ollut tsemppaajaa, et hei nyt mennään lenkille tai salille. Se kaikki tahto piti kaivaa mun pääkopasta. Joo sii oli mulla ehkä yksi todellinen tukija. Mun PT, Anne-Mari . Ihan paras tyyppi. Ja jos se olis ollu joku muu sieltä salilta, ni ei ois onnistunut. Olen kiitollinen hänelle kaikesta mitä se sai mut tekemään. Ja jos se nyt sanois mulle, et sä pärjäät kyllä jos alotat uudestaan. Ni se ehkä vois olla jokin pilkahdus mun ajatusmaailmassa. Mut ajatteleeko sekin ehkä, et pilasin kaiken sen työn jonka tein vuodessa. Pudotin vuodessa painoa 37kg ja annoin sen kaiken valua pois? Raskaus aika toi sen kaiken takaisin.. 

Kumpa olisin hoitanut sen paremmin. 

Miten sä auttaisit sellaista ihmistä joka on tässä tilanteessa tai jos sä olisit tässä tilanteessa, miten toivoisit että sua autettais? 

Miten sä psyykkäisit itseäsi yrittämään uudestaan? 

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys