Kun ei tiedä mitä tehdä
Elämä on vetänyt häränpyllyä jo useamman kuukauden ajan. Ex teki ilmoituksen lastensuojeluun, siitä että S:n puhelimen käyttö on estetty ja sen takia mitä poika oli satuillut isälleen. Tilannetta on puitu saman pöydän äärellä pari kuukautta sitten ja sossun ”hyvässä hengessä” oli aika kaukana. Meinasin olla kyllä menemättäkin,ja ehkä se olis näin kannattanut tehdäkin. Yli tunnin kuuntelin ku pojan isä sanoo jotain ja minä olen sitä vastaan ni sossumuija siihen, että ”mutta, jos nyt näin ja näin” jne.
Tästä ilmotuksesta on seurannut polisi tutkintaa, syyttäjällekin asia pääty. Mutta onneksi syyttäjä päätti niin, että asiaa ei lähetä viemään oikeuteen, tai minua ei aleta syyttämään ”perättömästä”.
Poika siis haluaa muuttaa isälleen, koska isä ”manipuloi” ja sanoo pojalle kokoajan, että voit muuttaa tänne. Mutta haluaako se muuttaa sinne manipuloinnin takia, vai oikeasti? Ja mitä minun pitäisi tehdä? Poika ei saa vielä itse päättää muutostaan, eikö se ole, että 12v vasta kuunnellaan? Olen koittanut kertoa, että se asia ei ole niin mustavalkoinen,jos isä haluaa sunt sinne, ei se mee vaan niin et lähdet.
Sossut paasaa, että pojan etua pitäis ajatella. Mikä sen pojan etu sit on? Nyt se näkee kumminkin isäänsä, mutta muuton jälkeen se ei tuu välttämättä näkemään mua. Onko se lapsen etu? Pitäiskö vaan antaa sen muuttaa sinne ja jättää se kaikki. kohta 11 vuotta olen pojan asiat hoitanut yksin, ilman että isää on paljon kiinnostanut. Ja nyt hän on muka niin helvetin huolissaan.
Pari kuukautta oon itkenyt ja miettinyt… Ollu vihanen ja surullinen. Äkänen ja väsynyt. Kuka ajattelee mua? Oisko mun elämä sit helpompaa. Tuskin. En oo koskaan jättänyt lastani, tässä tapauksessa puhe olis kai hylkäämisestä.
Pitäiskö taistella oikeudessa? Että sais olla vielä pojalle äiti? Mut onko se sen kaiken ajan, rahan ja itkun arvoista, ku toinen kumminkin haluaa pois mun luota?
Kuinka paljon voi toisen puolesta taistella, kun ei se arvosta sua yhtään..
Onko mulla enään mitään arvoa hänen elämässä?
Miten mä selviän tästä kaikesta?
Entä jos mä annan periksi? Olenko mä huono äiti?
Entä jos mä taistelen? Olenko mä sittenkin huono äiti?