ystävyyttä ei ole…

Oletko ajatellut koskaan millaista olisi olla ilman ystävää? Kavereita voi olla, vaikka ystäviä ei olisi. Niin on minullakin näin. Minulla on muutama kaveri, mutta sellaista todellista ystävää ei enään ole ollut useampaan vuoteen. Minulla oli joskus sellainen ihminen,ystävä joka kuunteli minua aina, ei ehkä ymmärtänyt mua, mutta ei ikinä sanonut minulle pahasti.

Ystävä voi olla ihan kuka vaan; Sisko, veljen vaimo, oma mies tai joku kaveri josta on tullut ystävä. Minulle se oli veljen vaimo. Mutta jotain sitten tapahtui, ettemme ole olleet pahemmin tekemisissä ja totta puhuakseni en tiedä mikä meidän välejä hiertää. Mutta ikinä meille ei taida sellaista yhteyttä tulla enään. Joka kerran on kadotettu, voiko sen vielä löytää?

Ilman ystävää on vaikeaa olla. Joskus on niin paljon kaikkea, että haluaisi kertoa juuri sille. Muitakin asioita, kuin miehelle. Ja itselläni ei ole kavereissa sellaisia jolle voisi kertoa kaiken, ihan kaiken ja itkeäkin siihen päälle.

Nyt sitä ystävää tarvisi niin sitä ei ole. Aikaisemman postauksen aihetta olisi kiva juuri tälle kertoa. Ja nyt olisi kiva saada tämä ystävä jakamaan minulle tärkeintä päivää joka on ensikuun aikana tulossa. Ja haluaisin vaan halatakin sitä kadotettua ystävää ja itkeä sen olkapäätä vasten.

Miten saisin hänet takaisin minun elämään?

Sillä minulla on ikävä. <3