Me mennään naimisiin…
Shh, tämähän tosiaan on vielä salaisuus.
Salaisuus joka ei alunperinkään pysynyt salaisuutena. Ajatus oli, et kerrotaan vaan molempien iseille. (onks se ees sana?) Mut sit mieheni isä kerto siskolleen ja niin se salaisuus muuttu. No, itse pyysin siskon tyttöä ottamaan kuvia. Ja käskin olla ihan hiljaa, en tosin sanonut hänellekkään, että kyseessä on häät.
No sittemmin salaisuus on kai pysynyt salaisuutena, mutta kerroin myös äidilleni.. Mies ei ole kertonut äidilleen, koska ei olla tekemisissä. Ja mitäpä ne meidän asiat hänelle enään kuuluu. Ja vaikka mies olisikin tekemisissä, niin meille ns. anopillani ei ole asiaa. Sen verran loukkaannuin hänen jouluisesta käytöksestään. (mutta se on sitten taas ihan oma lukunsa.)
Mehän ei mennä naimisiin, kirkossa. Vaan maistraatissa. Olin aluksi, että ei. Siis silloin joskus vuosia sitten ku asiaa ensimmäisen kerran pohdittiin. Kirkoon ja isi saattaa jne. Mutta miehen onnettomuus sai meidät tajumaan, että on aika mennä jo naimisiin. Eikä odottaa sitä aikaa kun on rahaa järjestää kunnon häät. Eihän meillä siis sukua kummallakaan oo mitään semmoista määrää, et niihin uppois kymppitonni, mut kyllähän niihin vois jokunen tonni upota. Nyt se ajatus on haudattu ja me mennään naimisiin ”vaan” maistraatissa.
Naimisiin meno ei tunnu oikeastaan miltään, se on vaan juttu joka nyt tehdään. Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja nähty jo toistemme hyvät ja paskat puolet ja opittu (kai) elämään niiden kanssa. Olen maailman huonoin ihminen kertomaan kenellekkään tunteitani ja miehellenikin näytän ne todella harvoin. Mutta siis kyllähän mä sitä rakastan. Ehkä sitä pitäis sanoa ja näyttää enemmän. Jotkut asiat on vaan niin pirun vaikeita. Ehkä en voi ikuisesti syyttää menneisyyden ”mörköjä”, mut kyl mä vielä siihen vedoten sanon, et mun on vaikeeta sanoa ja näyttää rakkauteni niin usein, koska olen kokenut sellaista paskaa edellisen avoliittoni aikana. (sekin on ihan oma lukunsa.)
Olen hommannut mekon. Mutta se ei ole valkoinen. Mikä on viimeaikoina, ehkä jopa harmittanut, että en ostanut valkoista mekkoa. Silloin ajattelin, et ei mun tartte pukeutuu valkoseen. Mutta tartteeks mun sit kuitenkin? Eiks maistraatissa voi mennä naimisiin ihan muissakin juhlavaatteissa? Meillä kun ei kumminkaan ole mitään juhlia sen tilaisuuden jälkeen.. Mun mekko on sininen. Onkohan se huono? Mutta olen hommannut valkoisen helmikorun ja käsiin käsikorut, jotka nekin on valkoiset. Eihän mun oo pakko olla valkoisissa? Oon yrittännyt sanoa itselleni, et ei mun tartte. Oon löytänyt kivan mekon ja se tuntu päälläkin kivalta, koska olenhan sitä jo testannutkin. Oon koittanut itselleni sanoa, että voin olla morsian ilman mitään prinsessasoopaa. Vaikka sellainenkin vois olla ihan jees. Mutta ehkä sit kun juhlitaan lähipiirin kanssa, ni voin pukea jotain valkoista.
Me ei siis tosiaan olla juhlimassa vihkipäivänä, vaan joskus tulevaisuudessa. Ja silloinkin vaan kotona. Tai tälläinen ajatus on vielä tällähetkellä. Asiat ja ajatukset voi muuttua.
12 päivää
rakkautta..