tästä se lähtee

tervehdys,

 

Sunnuntaina 1.7 oli juhlat joihin olin pukeutunut mekkoon jonka juuri ostin erästä tilausuutta varten. Päätin kokeilla sitten sitä myös näissä juhlissa. Ja mekko olikin tosi kiva ja pääsen sitä käyttämään vielä. Juhlissa sitten oli ne pakolliset kuvat, juhlakalun kanssa. Ja tiedostan sen, että olen ihan saatanan iso. Mutta olenko mä siis oikeasti niin ISO. Huh, mikä järkytys mulle tuli kun katsoin sitä mun kuvaa. Ja nyt siltä istumalta tajusin, että nyt on tehtävä jotain itselle, ennenkun olen niin iso, että ei oo mitään tehtävissä.

Viimeksi kun laihdutin, laihduin 37kiloa. Ja olisin ne varmaan saanu pidettyä pois, mutta sitten ilmoitti tulostaan minun toinen lapseni. Ja, en saanut itseäni syömään järkevästi jotta olisin ”lihonnut” vain vähän. Silloin 3 vuotta sitten tai siis yli kolme laihdutin jutta G:n ohjeilla, eli liityin super diettiin ja sen avulla lähtikin kivasti pois, aluksi liikunta oli vain lenkkeilyä ja sitä kotitreeniä. Jossain kohtaa sitten halusin salille ja sitten kaveri veikin minut elixian tunnille ja huh, siitä se sitten lähti. Liityin elixiaan ja kävinkin siellä paljon. Olihan mulla pt:kin. Kallista- kyllä. Tehokasta- kyllä. Sitten jäin työttömäksi ja salilla käyminen pienistä rahoista oli liikaa ja siitä alamäki taisi alkaa. Nyt ei tosin työssäkäyvänä ole sen enempää rahaa käydä kalliilla salilla.

Mutta alotellaan nyt ensin sillä lenkkeilyllä, kotijumpalla ja ruokavaliolla.

Onko sinulla paljon pudotettavaa? Vai oletko onnistunut painonpudotuksessa jollain keinolla?

MFamilia

Hyvinvointi Hyvä olo

ystävyyttä ei ole…

Oletko ajatellut koskaan millaista olisi olla ilman ystävää? Kavereita voi olla, vaikka ystäviä ei olisi. Niin on minullakin näin. Minulla on muutama kaveri, mutta sellaista todellista ystävää ei enään ole ollut useampaan vuoteen. Minulla oli joskus sellainen ihminen,ystävä joka kuunteli minua aina, ei ehkä ymmärtänyt mua, mutta ei ikinä sanonut minulle pahasti.

Ystävä voi olla ihan kuka vaan; Sisko, veljen vaimo, oma mies tai joku kaveri josta on tullut ystävä. Minulle se oli veljen vaimo. Mutta jotain sitten tapahtui, ettemme ole olleet pahemmin tekemisissä ja totta puhuakseni en tiedä mikä meidän välejä hiertää. Mutta ikinä meille ei taida sellaista yhteyttä tulla enään. Joka kerran on kadotettu, voiko sen vielä löytää?

Ilman ystävää on vaikeaa olla. Joskus on niin paljon kaikkea, että haluaisi kertoa juuri sille. Muitakin asioita, kuin miehelle. Ja itselläni ei ole kavereissa sellaisia jolle voisi kertoa kaiken, ihan kaiken ja itkeäkin siihen päälle.

Nyt sitä ystävää tarvisi niin sitä ei ole. Aikaisemman postauksen aihetta olisi kiva juuri tälle kertoa. Ja nyt olisi kiva saada tämä ystävä jakamaan minulle tärkeintä päivää joka on ensikuun aikana tulossa. Ja haluaisin vaan halatakin sitä kadotettua ystävää ja itkeä sen olkapäätä vasten.

Miten saisin hänet takaisin minun elämään?

Sillä minulla on ikävä. <3

Suhteet Ystävät ja perhe