Anna minun säilyttää tämä

Mä näen vaan kuinka mä pyörin tuulessa, kädet levällään, tuulee, joku niitty, kumpuileva maasto, korkealla, hiukset tuulessa. Se vapaus, se vapaus! Mä olen niin mielettömässä rauhassa, etten ole ollut pitkään pitkään pitkään aikaan. Musta tuntuu, että mä olen mä ja olen onnellinen. Olen onnellinen, vapaa, tasapainoinen, rauhallinen. Olen rakastunut. Olen hyväksyvä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen. Juuri nyt. Juuri tässä. En tarvitse mitään. Olisin vaan. Tuijottelisin, jutustelisin hiljaa, pussailisin, rakastelisin hiljaa. Niinkuin tänä aamuna ihan hiljaa sisälläni hiljaa liikkuen tunnustellen rakastaen. Haltioituminen, kuten joskus ennen. Missä se on ollut. Minun on säilytettävä tämä rauha. Keittiönpöydän ääressä vastapäätä minua mies, jota rakastan. Kahvia ja leipää. Mikään ei ikinä ole maistunut paremmalta. Luen hiljaa Pentti Saarikosken päiväkirjoja, kirjeitä Mia Bernerille. Joona katselee minua ja sanoo, että mulla on kaunis ääni kun luen. Joona katselee minua ja sanoo, että mä olen kuuma. Ajatella kuinka kauniisti se puhuu minulle. Ulkona on syksy. Jaksan kävellä. Lasten äänet kovia. Kaikki äänet. Minun sisällä niin rauhallista. Soitan sanoja kuin pianoa. Surisee. Pyörin siellä tuulessa. Hei missä mä oon ollu. Nyt oon tässä taas. Anna minun säilyttää tämä.