Bye bye Dov, I wont miss you

Viime viikolla muotimaailmasta kantautui mullistavia uutisia; American Apparel päätti potkia perustajansa Dov Charneyn pihalle. Virallinen selitys lähtöpasseille oli, että Charney käytti yhtiön rahoja omien hupiensa finansioimiseen. Yhtiössä ei myöskään oikein pidetty siitä, että Charney kostomielessä antoi julkaista alastonkuvia naisesta, joka oli syyttänyt häntä seksuaalisesta häirinnästä. 

American Apparelilla toivotaan varmasti myös, että Charneysta eroon pääseminen nostaisi alati laskevia myyntilukuja. Charney on haalinut yhtiölle vääränlaista julkisuutta keräämällä syytteitä alaistensa seksuaalisesta häirinnästä (hänet on haastettu oikeuteen seitsemän kertaa). Että Charneyn käytöksen vihdoin koetaan vahingoittavan yhtiön imagoa (vuonna 2004 Charney masturboi naispuolisen toimittajan edessä kesken haastattelun, mutta tässä ei ollut tuolloin riittävästi skandaalin aineksia, hänhän oli vain veijarimainen eksentrikko, joka puhui vapaan seksuaalisuuden puolesta) on mahtava uutinen, sillä se viestii, että seksuaalinen häirintä ei enää ole okei edes muotimaailmassa, jossa on kauan seurattu omia sääntöjä ja vähätelty niitä ääniä, jotka ovat kritisoineet sitä seksismistä.

Eräs tyyppi, jonka häiritsevää käyttäytymistä on siedetty aivan liian kauan on Terry Richardson, joka niinikään oli tapetilla viime viikolla, nimittäin The New York Magazinen typerästi otsikoidussa artikkelissa ”Is Terry Richardson an artist or a predator?”. Vaikka jo useat mallit ovat kertoneet järisyttävistä kuvauskokemuksistaan nakuilevan Richardsonin ja hänen peniksensä kanssa, artikkelin kirjoittaja, ja monet muut, pysyvät skeptisinä ja pohtivat onko Richardsonin peniksen heiluttelu ehkä kuitenkin vain taidetta, jonka vapautta ei saa rajoittaa ja jonka nimissä saa tehdä mitää haluaa (eteenkin jos on kuuluisa miesvalokuvaaja).

Syytöksille ei ole todisteita, mutta jo Terryn tuottaman kuvamateriaalin, jossa nainen useimmiten esitetään objektina, jonka tarkoituksena on tuottaa miehen katseelle mielihyvää, pitäisi riittää hänen hyllyttämiseensä. Artikkelissa Terry puolustelee kuvauksiaan: ”It was never just me and a girl ever. It was always assistants, or other people around, or girls brought friends over to hang out. [–] People collaborating and exploring sexuality and taking pictures.” Selvä, mutta teemana näyttää kuitenkin usein olevan naisen alistaminen, ja vaikka Richardsonin exhibitionismi olisi tapahtunut monien muiden kuvauksiin osallistuneiden edessä se ei kuitenkaan muuta sitä perusasetelmaa, että Richardson usein asettaa naismallin alempaan asemaan esimerkiksi kuvaamalla häntä alasti ja olemalla itse puettu.  

Ällöttävänä esimerkkinä Jackass dude Johnny Knoxvillen muistelmat kuvauksista Terryn kanssa: ”he wanted Steve-O pulling a girl’s hair while I shot a load on her face and someone else pointed a gun to her head”. Luovaa. Taidetta.

Terryn pornokuvat ovat so 2000, ja tuntuu siltä, että maailma on jossain määrin herännyt kyseenalaistamaan naisia rajusti objektifioivaa kuvamateriaalia, joka ennen ehkä nähtiin rajoja rikkovana, raikkaana ja nuorekkaana.

Yllä on erittäin typerä American Apparelin kampanjakuva muistutuksena kaikista niistä seksistisistä mainoskuvista, joita merkki on aikojen saatossa sylkenyt markkinoille. Viime vuosina American Apparel on hieman siistinyt imagoaan ja hillinnyt seksismiä mainonnassaan. Onkin erittäin kiinnostavaa seurata, jatkaako merkki pornoestetiikan parissa Charneyn kadottua maisemista. Provokatiivinen seksi möi ainakin milleniumhuuman aikoihin, mutta onko se menettänyt uutuudenarvonsa? Olemmeko jo niin kyllästyneitä joka tuutista puskeviin tisseihin ja peppuihin, että tämäntyypinen mainonta ei enää aiheuta kassakoneiden kilinää? Toivottavasti, sillä kassakoneiden kilinän hiljeneminen on ainoa seikka, josta yritykset ovat kiinnostuneita, ja joka mahdollistaa muutoksen.

Eli bye bye Dov, he loved his employees way too much. (Alla oleva kuva on uskoakseni feikkimainos tai sitten American Apparel yritti oikeasti kääntää Dovia kohtaan nostetut syytökset omaksi edukseen?) Toivon myös, että saan vielä tänä vuonna jättää hyvästit Terrylle.

 

Kuva on täältä ja yllä oleva kuva American Apparelin kotisivuilta.