In between seasons #2

Lämmin syksy sen kun jatkuu ja yllä oleva lemppari väliaika-asu on kovassa käytössä. Neuleisiin kietoutuminen on parhaimpia asioita maailmassa, ja kiitos sääjumalten laupeuden neuletta voi kerrankin käyttää takkina paria syyspäivää kauemmin. Bless you weather gods (tai kuka ikinä näitä säitä säätelee. Toivottavasti ei ilmastonmuutos).

Saanen myös esitellä osasyyn siihen, että viime viikolla blogissa ei ollut actionia. Toimin nimittäin kuvissa viilettävän karvaturrin koiravahtina, ja tämä yksivuotias kaipasi kovasti huomiota. Hänen nimensä on Taru ja hänen takiaan olen viime aikoina käynyt virkistävillä tutkimusmatkoilla Helsingin kaduilla.

Kun itse kävelen kaupungilla olen aina matkalla jonnekin, ja valitsen sen suorimman tien, jota olen yleensä marssinut tuhat kertaa aikaisemmin. Päämäärätön tallusteleminen eri kaupunginosissa oli niin mukavaa, että sitä aion jatkaa senkin jälkeen kun koira on lähtenyt omaan kotiinsa, mikä (onneksi) tapahtuu tänään. Karvaista kävelymotivaattoria tulee ikävä, aamupissalle raahautumista viidennestä kerroksesta portaita pitkin (koska hissi pelotti neitiä liikaa) en niinkään tule kaipaamaan.

Rakkain väliaika-asu koostuu Acnen neuleesta, Whyredin housuista ja Zaran leopardi loafereista. Tällä kertaa asuun kuului myös yksi lapinporokoira.