Ihan pieni tujaus kesänostalgiaa

Tänään tuli ikävä kesää.

Vaikka joku self-help guru varmaan voisi laatia pitkän listan menneiden haikailun haitoista (pitäisi keskittyä näkemään ne hyvät jutut nykyhetkessä koska elämä pyyhältää huomaamatta ohitsesi jos elät menneisyydessä / tulevassa, carpe diem, live in the moment jne.), ajattelin nyt kuitenkin julkaista yhden kesänostalgia kuvan. Jos joulukuussa sataa vettä on ihmisellä mielestäni oikeus haikailla kesän ja valon perään.

Kuvassa vierailen kaftaanissani Tove Janssonin Klovharun saarella. Taka-alalla näkyy mökki, jossa Tove ja Tuulikki tekivät töitä ja katselivat ikkunoista meren menoa.

Saari oli pieni kuin mikä, samoin mökki. Kun saarielämän eristyneisyys rupesi ahdistamaan, tai tylsistytti, Tove ja Tuulikki veistelivät figuureja Muumi-installaatioihinsa. Silloin ei voinut kuluttaa aikaansa Netflixissä. Olisi kiva tietää, mitä itse keksisi tylsyyden iskiessä, ilman mahdollisuutta turvautua Interwebin loputtomaan viihdevarastoon? Ensi kesänä on ehkä aika suorittaa ihmiskoe.

Nyt kun sain tämän nostalgia-annoksen ulos systeemistäni, voin taas keskittyä jouluun, glögiin ja pimeydessä kyyhöttämisen positiivisiin puoliin!