KULTTUURIA X 2

Mikäli tiesi vie lähiaikoina Tukholmaan, suosittelen, että käyt kurkkaamassa näitä taiteen helmiä:

Cindy Sherman, Untitled Horrors. Moderna Museet, 19 lokakuuta 2013 – 19 tammikuuta 2014.

Cindy Shermanin (s. 1954) omakuvat paljastavat, kuinka konstruoituja identiteettimme ovat. Sherman rakentaa itsestään maskeerausvälineiden avulla kuva kuvan jälkeen uudenlaisen naisen, joskus miehenkin. Identiteetin rakentaminen vaatteiden avulla on teema, jota muodin tutkimuksessa usein käsitellään (jos joku mietti, että mitä siellä tehdään). Tulkitsemme ja ”luemme” toisiamme vaatteiden ja ulkonäön perusteella, ja samoilla välineillä tuotamme omaa ulkoista identiteettiämme, minkälaisena haluamme, että meidät nähdään. Vaatteiden, meikkien ja maneereiden kautta luodaan mielikuva tietynlaisesta identiteetistä. Shermanin kuvissa korostuu ajatus identiteetistä naamiona, välillä peruukin alta pilkottavat omat hiukset ja paksu meikkikerros halkeilee. Mieleen tulee drag queenien korostettu naisellisuus. Sherman on nainen ja samalla hän näyttelee naista, paljastaen, kuinka keinotekoisia eri stereotyyppiset ”naisroolit” ovat. Untitled Film Stills -sarja 1980-luvulta tutkii erityisesti naisrooleja elokuvissa, joissa naiset perinteisesti on lokeroitu yksinkertaisiin stereotypioihin kuten femme fatale, uhri tai blonde bombshell. Esillä on myös Shermanin lähikuvia homeesta ja silvotuista Barbie-nukeista. Erittäin ajatuksia herättävää.

 

Malick Sibidé, La vie en rose. Marabouparken 17 elokuuta – 1 joulukuuta 2013.

Malick Sibidé (s. 1936) on malilainen valokuvaaja, joka tunnetaan 1960- ja 1970-luvuilla Malin pääkaupungissa Bamakossa ottamistaan valokuvista. Mali irtautui Ranskan vallasta vuonna 1960, ja maassa vallitsi tuolloin villi tulevaisuuden optimismi, joka näkyy kuvissa ja tekee niistä niin vastustamattomia! Nuoriso bailasi ja sekoitti vapaasti piirteitä länsimaalaisesta populäärikulttuurista sekä perinteisestä malilaisesta kulttuurista. Sekoituksesta syntyi uusi moderni malilainen nuorisokulttuuri ja mahtava pukeutumistyyli. Sibidé kertoo: ”Astuimme uuteen aikaan ja ihmiset halusivat tanssia. Musiikki vapautti meidät. Yhtäkkiä nuoret miehet pystyivät olemaan nuorten naisten lähellä ja halaamaan heitä. Aikaisemmin se ei ollut sallittua. Kaikki halusivat tulla kuvatuiksi kun he tanssivat lähekkäin.” Kuvat ja niissä esiintyvät ihmiset ovat niin järjettömän cooleja ja inspiroivia, että pieni metromatka Sundbybergiin ja sieltä noin 15 minuutin kävely museolle on ehdottomasti tämän arvoista.