Best vacay ever

Trendi haastoi kertomaan unelmien matkasta, mikä passasi minulle mainiosti, sillä vanhojen seikkailujen muisteleminen on aina mukavaa. Monista potentiaalisista matkakertomuksista yksi nousi ylitse muiden, tähänastisen elämäni paras matka: kahden viikon road trip Pohjois-Espanjassa poikaystäväni kanssa vuonna 2009. Tässä siis kuvamateriaalia viiden vuoden takaa kun olin vielä nuori ja freessi.

Pohjois-Espanjan kartoitusmatkamme alkoi San Sebastiánista, joka on yhä yksi lempikaupungeistani. Tai oikeastaan matka alkoi jo Helsingin rautatieasemalla, josta puksuttelimme junalla Ruotsin läpi alas Pariisiin. Pariisissa pidimme parin päivän mittaisen kroissanttien, viinin ja juustojen nauttimis tauon, mutta Españan kutsun käydessä yhä voimakkaammaksi suuntasimme kohti Bordeaux’ta ja rajan yli San Sebastiániin. 

sanseb9.jpg

San Sebastián on muistoissani yhtä kuin pintxos, eli baskilaiset tapakset. Pintxosit lukeutuvat elämäni parhaisiin ruokakokemuksiin ja söin like there´s no tomorrow. Kinkkuja, juustoja, anjoviksia ja mielikuvituksellisilla makuyhdistelmillä kuorrutettuja patonginpalasia, morcilla verimakkaraa ja grillattuja padrón-paprikoita. Jälkiruoaksi jaoimme usein jäätelöpallon, joka ostettiin aina samasta torilla sijaitsevasta kioskista.

Kaupunki oli täyttä ruoka euforiaa ja kehotankin kaikkia foodieita suuntaamaan joskus elämässään San Sebastiániin. Edullisten pintxos paikkojen lisäksi kaupungista löytyy runsaasti Michelin tähdin koristeltuja kalliimpia gastronoomisia elämyksiä, kuten kuuluisa Arzak. Mutta uskallan väittää, että visiitti pintxos baariin piiskaa tyyriimmät syöttölät, sillä pintxosten syöminen on elämys itsessään ja sosiaalista, spontaania ja riehakasta ruokailua parhaimmillaan.

Pintxosit ovat baariruokaa, joita syödään tiskin ääressä seisoskellen täpötäydessä baarissa, jonka desibelitaso nousee stratosfäärisiin mittoihin. Pintxosten popsimiseen kuuluu erilaisia sääntöjä, joten suosittelen googlaamaan baarikäyttäytymisohjeita ennen dinnerille suuntaamista. Aterian päätteeksi asiakkaan tulee mm. itse kertoa baarimikolle mitä on syönyt. Ideaalitilanteessa et muista vain mitä olet pistänyt poskeesi, vaan osaat myös luetella herkkujen nimet espanjaksi. Ja tämän kaiken pitäisi onnistua (vähintään) parin viinilasillisen jälkeen. Huh! Mutta ei huolta, San Sebastiánissa on sen verran ulkomaalaisia turisteja, että mokailuun ei suhtauduta liian ryppyotsaisesti. 

sanseb11.jpg

San Sebastián sijaitsee meren rannalla, joten siellä voi viettää beach lifeakin. Biitsielämä on (tai oli ainakin viisi vuotta sitten) tosin melko sofistikoitunutta, eikä öljyttyjä stringibikinikehoja, niin miesten kuin naistenkaan, kauheasti näkynyt. Päinvastoin ranta ja sen yhteydessä oleva rantaboulevardi ranskalaisvaikutteisine Belle Epoque periodin hotelleineen huokuivat vanhan ajan charmia.

Kaupunki esiintyy myös Hemingwayn Ja aurinko nousee kirjassa, jonka päähenkilö Jake viettää San Sebastiánissa pientä detox lomaa, sen jälkeen kun on ollut Pamplonassa rajulla bailureissulla. Olin lukenut kirjan juuri ennen matkalle lähtöä ja otin mallia Jaken kuntoutusrutiinista, eli istuin päivät pitkät merinäköalan omaavassa kahvilassa (Jake istuu muistaakseni fancyn hotellinsa terassilla, mutta meidän hostellissamme ei valitettavasti ollut terassia saati merinäköalaa), luin lehtiä ja siemailin kahvia.

1920-lukulaisella detoxilla oli todella positiivisia vaikutuksia minuun vaikka siihen ei kuulunut mehupaastoa tai itsensä kiduttamista. Merituuli, hyvä kirja ja maltillinen määrä hyvää ruokaa ja viiniä riitti mielenrauhan saavuttamiseksi. Hemingway saattoi olla härkätaisteluja glorifioiva misogynistinen macho, mutta jotain hän tiesi hyvästä elämästä.

DSC_4671 2.jpg

San Sebastiánista jatkoimme junalla länteen Oviedoon, joka sijaitsee vuoristossa. Ensin pikastoppasimme Bilbaossa ja kävimme tottakai Guggenheim museossa, eihän sitä ihan joka vuosi olla Pohjois-Espanjassa, joten täytyi tarttua tilaisuuteen. Guggiksen edustalla Louise Bourgeoisin hieno hämähäkki.

oviedo1.jpg

Valitsimme San Sebastiánin jälkeen pysähtymiskohteemme fiiliksen mukaan, emmekä olleet buukanneet hostelleja etukäteen. Oviedosta löysimme ihanan vanhanaikasen hostellin, jonka omisti iäkäs signora, joka pesi pyykkimme pikkurahasta ja silitti tarkasti kaikki vaatekappaleemme sukkia ja alushousuja myöten. Oviedossa poseerasin tuollaisen kiinnostavan kuusipuun edessä hiuksissa, jotka haluaisin takaisin. Pitkät ja auringon paahtamat.

DSC_4721.jpg

Oviedo on kuuluisa siitä, että (niljakkaaksi vanhaksi mieheksi osoittautunut) Woody Allen kuvasi siellä osan Vicky Christina Barcelona leffasta. Se on se paikka minne Javier Bardem houkutteli Vickyn ja Christinan viikonlopunviettoon kanssaan iskurepliikillä ”And we’ll eat well, we’ll drink good wine, we’ll make love”, vahvasti espanjalaisittain äännettynä. Oviedon elokuvadebyytin kunniaksi kaupunkiin on pystytetty patsas Allenista.

llanes2.jpg

Oviedo base campinamme teimme päivämatkan rannikolle Llanes nimiseen pikkukaupunkiin. Pohjois-Espanjan rannikko on kovin rosoinen, tuulinen ja vihreä, täysin erilainen Espanja kuin mitä olin osannut odottaa. Näkymät muistuttivat hieman Irlannin rannikoita, eikä kultaisia biitsejä ja palmuja juuri näkynyt. Kaikessa karuudessaan maisemat olivat äärettömän kauniita.

Llanesissa söimme piknikiä tuulisella rannalla; leipää, manchego juustoa ja erilaisia espanjalaisia säilykkeitä, kuten luxus laatuista tonnikalaa, Bonito del nortea. Rakastan espanjalaista säilöttyä seafoodia, kuten simpukoita mausteisessa kastikkeessa ja baby mustekaloja. Suosikki purkkejani en ole Suomesta löytänyt, joten ehkä jonain päivänä avaan kaupan, jossa myydään vain säilöttyjä mereneläviä Espanjasta. 

llanes1.jpg

Seuraava päivämatkamme vei toiseen kalastajakylään Cudilleron. Saavuimme kaupunkiin bussilla aikaisin aamulla, oli hieman kylmä ja kukot kiekuivat jossain maatiloilla vuoristossa kun kävelimme bussipysäkiltä kaupunkiin. Kaikkialla oli rauhallista. Pikkuruinen Cudillero on rakennettu laaksoon lahdenpoukaman ympärille ja kylän rakennukset kiipeävät ympäröiviä vuorenseiniä pitkin ylöspäin kukkulalle. Ylhäältä löytyi vuohia, peltoja ja pieni valkoinen hautausmaa.

cudillero2.jpg

cudillero1.jpg

DSC_4948.jpg

Matkan viimeinen etappi oli Santiago de Compostela, charmikas runsaasti keskiaikaista arkkitehtuuria omaava vanha kaupunki, jossa joka kulman takana luurasi kappeli tai kirkko sillä Santiago on pyhiinvaellusreitti Camino de Santiagon päätepysäkki. Kaupunkiin on pyhiinvaellettu aina 800-luvulta asti mutta nykyään vaellussauvaan tarttuvat uskonnollisten sijan etupäässä saksalaiset vaellusintoilijat. Kirkkojen lisäksi Santiagossa törmäsi siis erittäin usein käytännöllisiin vaellusvaatteisiin päälaesta varpaisiin sonnustautuneisiin reippailijoihin. 

santiago1.jpg

Santiagossa asuimme vanhassa luostarissa, askeettisessa huoneessa, jossa oli ainoastaan kaksi kivikovaa sänkyä ja pieni pöytä. Ikkunasta näimme pikkuruiselle kujalle, jossa katusoittaja soitti säkkipilliä aamusta iltaan. Aamiasta saimme syödä luostarin ruokasalissa holvikaton alla jättiläismäisen puupöydän ääressä muiden reppureissaajien kanssa. 

Santiagossa söimme mm. alueen erikoisuutta, rinnan muotoista Tetilla juusto (tetilla tarkoittaa pientä rintaa) ja kuuntelimme nunnien lauluharjoituksia eräässä kappelissa. 

santiago2.jpg

Santiagosta huippunopea yöjuna vei meidät sutjakkaasti Barcelonaan, josta jatkoimme matkaa kotiinpäin. 

Matka on jäännyt mieleeni eteenkin sen takia, että kaikki oli niin suunnitelematonta. Olen perfektionisti, ja pyrin yleensä tarkasti kontrolloimaan elämääni. Tällä matkalla chillasin totaalisesti, luotin siihen, että kaikki järjestyy, ja tein juuri niitä asioita, jotka minua huvittivat. Tällä matkalla huvitti esimerkiksi usein syödä leivoksia aamiaiseksi. YOLO ja Carpe Diem ovat yllättävän hyviä matkailumottoja. 

 

P.S. Käytännön asioita: Pienten paikkakuntien asukkailla ei ole englanninkieli kovin hyvin hallussa, joten pieni espanjankielinen sanavarasto auttaa matkassa. Huomauttaisin myös, että jos matkustaa junalla, kannattaa valita pikkujunat, jotka matkaavat hitaasti rannikon tuntumassa ja pysähtyvät jokaiselle pysäkille. Interrail kortin ostamista miettiville myös tiedoksi, että useimmat pikkujunat eivät kuuluneet korttiin, eli jouduimme ostamaan niihin liput erikseen (olivat halpoja), elikkä kortista ei välttämättä ole hyötyä. 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *