Kulutusjuhla à la Chanel
Chanelin näytös oli kuin megalomaaninen muotinäytökseksi naamioitu ihmiskoe. Mitä tapahtuu kun läjä päivittäistavaroita leimataan Chanel-logolla, pannaan muotiväki istumaan aloilleen näytöksen ajaksi, ja päästetään heidät sitten irti taistelemaan Chanel kananmunista? Tulos oli mayhem.
Kun näytös loppui logomaaninen yleisö laukkasi villinä ostariin, taisteli verisesti Chanel ovimatoista, ja sulloi samalla Chanel-laukkunsa täyteen logokoristeltuja sipuleita kunnes ihmiskoe päätettiin ja vartijat takavarikoivat ryöstösaaliin ennen kuin asiakkaat saivat poistua supermarketista. Mikä pettymys! Chanel ketsuppia ei saannutkaan viedä kotiin (tai myydä tyyriiseen hintaan e-Bayssä, kuten joku jo ehti suunnitella)! Onneksi oli ainakin Instagram ja mahdollisuus ikuistaa itsensä Chanel moottorisahan kera (jonka ketjut oli tietty tehty Chanel laukkujen remmeistä), ja samalla näppärästi täyttää Instagram feedi hetkellisesti Chanel mainonnalla, ennen kuin tavarat piti palauttaa.
Näytöksessä, joka esitettiin jättimäiseksi supermarketiksi lavastetussa tilassa, alleviivattiin muodin ja kuluttamisen liittoa. Nämä kaksi ovat aina kulkeneet käsi kädessä, muoti on tehty kulutettavaksi, ja tavallaan Karl vain näytti meille kaunistelematta kulutushysteriaa kaikessa groteskiuudessan.
Melko nerokas veto oli huijata huippumuotia kuluttava eliitti mukaan yleensä massamuotiin kuuluvaan hysteriaan. Katsomossa ei varmasti ollut monta, jotka riitelevät alelaarien antimista tai käyttävät kyynärpäätekniikkaa saadakseen kynsiinsä H&M:n uusimman suunnittelijayhteistyön aarteita – heillä on varaa ostaa ”aitoa” designer-tavaraa. Olikin erityisen hupaisaa lukea, miten tämä etuoikeutettu joukkio sekosi logoilla varustetuista ilmaisista tavaroista. Logo + ilmainen krääsä on yhtälö, joka näyttää tuottavan shoppailuhysteriaa kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Chanelin kulutusjuhlasta jäi kiinnostavista, ihmispsyykettä koskevista paljastuksista huolimatta paha maku suuhun. Yritin miettiä miksi. Periaatteessahan Karl on vain telling it like it is – Chanelin kuluttaminen on vain kuluttamista, kuten kaiken muunkin muodin osteleminen, se ei sijaitse millään korkeammalla tasolla kuin supermarketissa shoppailu. Hän on ehkä jopa rehellisempi kuin moni muu?
Se, että överikuluttamista ei tarvitse peitellä, vaan sitä voi avoimesti glorifioida (sillä siltä tämä kaikesta iroonisuudestaan huolimatta tuntui, kun mallit Chanel-logoja pursuavassa ostarissa kanniskelivat Chanel-ketjuin koristeltuja ostoskoreja, joissa lepäsi nonsalantisti noin 4000 euron edestä Chanel clutcheja – ”kävin vain Chanel ostarissa pikku heräteostoksella”), ei kuitenkaan ole askel kohti rehellisempää maailmaa, vaan viestii pikemminkin, että ignorantti, todellisuudesta vieraantunut ”minä”-keskeinen asenne on okei.
Paha jälkimaku johtui ehkä myös osin siitä, että megasupermarketti on yleensä alue, jonne Chanel-kuluttajat eivät jalallaan astu, varsinkaan supermarketit, joissa käytetään tuollaisia megaostoskärryjä, joihin voidaan sulloa kaikki ”3 yhden hinnalla” wc-paperi tarjouspakkaukset.
Mallisto tuntui ylistävän mehukkaalla hintalapulla varustettua huonoa makua. Vaatteissa kohtasivat Clueless elokuvan überrikas kakara Cher, joka herättää kateuttaa uusissa Chaneleissaan, joihin köyhien perheiden lapsilla ei ole varaa, ja white trash vaikutteet verkkareineen ja mukavine lenkkareineen.
Supermarketissa kohtasi siis kaksi eriarvoista maailmaa – ostariasiakaskunta, joka hankkii tavaroita perhepakkauksissa, koska se on halvempaa, ja rikas eliitti, joka shoppailee Chanelia yhtä casually kuin ostaisivat maitoa.
Estetiikka oli ehkä uusrikkaiden Chanel asiakkaiden inspiroima ja ehkä ironinen, Karl yritti ehkä jopa olla yhteiskuntakriittinen, mutta kaikesta jäi päällimmäiseksi käteen flash with cash asenne, joka ei ikinä ole hyvä lookki.
Ja excusez-moi, mikä tämän ylikonservatiivisen pariskunnan viesti oli? Nainen tarvitsee miehen maksamaan Chanel-ostoksensa? Näytöksen ainoa miesmalli oli paikalla tylsässä ja järkevässä puvussaan maksajana ja kantajana? Hänen ei tarvitse tälläytyä kun rouvan Chanel varustuksesta näkee selvästi kuinka paljon rahaa hänellä on? Pikakelaus takaisin 2010-luvulle sieltä 1800-luvulta, pliiz?
Karlin ja ostoskärryn ensikohtaaminen, hän näyttää olevan hämillään; miten tälläistä jättiläisvaunua oikein pitäisi käsitellä? Käyttävätkö ihmiset oikeassa maailmassa for real tälläisiä? Eikö heillä ole palvelijoita?