Flow tarjosi tänä vuonna kaksi ylivoimaista kohokohtaa ja kaksi suurta pettymystä. 

Kohokohtia olivat Die Antwoordin hikinen kreisibailukeikka ja että sain kätellä suuresti fanittamaani Blood Orangea, eli Dev Hynesia. Tästä päästäänkin pettymyksiin, sillä olin sen verran starstruck Devin tapaamisesta, että en uskaltanut pyytää häntä kaverikuvaan. Hän oli sitäpaitsi liikkeellä kainalosauvojen kanssa, joten en halunnut vaivata häntä.. 

Tekee kuitenkin vieläkin mieli tirauttaa pari kyyneltä kun muistelen tapahtumaa. Olin jopa kertonut ystävälleni, että sunnuntain missioni oli päästä herran kanssa kuvaan. Tulen katumaan tätä ikuisesti. Sain kuitenkin kertoa Deville, että hän on paras ever.

Toinen  major pettymys oli Outkastin keikalla näytetyt seksistiset visut. Naispeppuja twerkkaamassa stringeissä, what?! Kun lavalle vielä valikoitiin yleisöstä liuta pieniin sortseihin pukeutuneita naisia tanssimaan, ja screeneillä zoomailtiin heidän pyllyjään, poistuin paikalta. Niin kivikautista toimintaa, joka osoittaa, että Outkastin jäbät eivät ole viime aikoina kauheasti miettineet tasa-arvo kysymyksiä.

Tiedän, että räppivideoissa näytetään paljon härskimpääkin kamaa, ja että se ”kuuluu” räppiskenen kliseisiin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kyse on seksismistä, josta pitää pyrkiä pääsemään eroon.

Samat visut olivat käytössä Ruotsin Way out west festareilla, jossa yleisö villiintyi buuaamaan. Keikasta nousi iso kohu ruotsalaisessa mediassa ja festareiden järkkärit pahoittelivat tapahtunutta, mutta Suomessa asia ei ymmärtääkseni ole hätkähdyttänyt? Tai olenko elänyt uutispimennossa? Ainakaan tämän päivän Helsingin Sanomien arviossa kyseisestä keikasta ei edes mainittu visujen synnyttämää pahennusta Ruotsissa.

Tämän takia rakastankin Ruotsia – siellä viitsitään pahastua seksismistä ja valittaa kovaäänisesti. Hurra!

Postauksen kuvituksena toimii tämän viikon moodboardini – get sharp, back to business & be fresh ovat viikon mottoni.