Vietän pääsiäisen Pariisissa ja olen hyvissä ajoin aloittanut suunnittelemaan, miltä pariisilainen minäni tulee näyttämään. Tässä pieni moodboard kurkistus. 

Päässäni pyörii paljon hattuja, aurinkolaseja, trenssejä ja classic with a twist -asuja. Ja fabulous hair all the time kuuluu tietysti suunnitelmiin!

Olen viimeisen viikon aikana kokeillut erilaisia metodeja, jotka lupaavat tuuhean pariisilaisen tukan. Parhaaksi tähän asti on osoittautunut hiusten pesu Dr.Bronnerin saippualla (tekee siitä todella karhean) ja hoitoaineen ohittaminen. Pesun jälkeen en harjaa hiuksiani vaan selvittelen niitä vain hieman sormin. Föönaus on big no no. Kun hiukset ovat melkein kuivat kierrän ne niskaan pikku nutturalle, jota olen suihkutellut suolasuihkeella. Tunti nutturassa sykkyrässä oltuaan hiukseni näyttävät melkein pariisilaisnaisen kuontalolta, tosin hiustenlähdöstä kärsivältä sellaiselta. Uskon, että tämän lähemmäksi unelmahiuksiani en tule ilman hiustransplantaatiota pääsemään, joten olen oikein tyytyväinen. 

Ei Pariisi postausta ilman Caroline de Maigreta! Tässä hiusikonini; Caroline ja Lou Doillon. Valitsen aina jostain syystä hiusikoneiksini henkilöitä, joiden hiuspehkot ovat auttamattomasti saavuttamattomissani. Teini-iän hiusidolini oli Shakira. 

Otsis ja vaaleat latvat houkuttelevat.

Kuvat: The Sartorialist, Garance Doré ja Pinterest. 

Olin tässä eräänä päivänä kompostoimassa kuihtuneita kukkiani kun eräs oksa päätti järjestää viimeisen kohtauksen ja tiputti kaikki pikkuruiset kukkansa matolleni. Kasvilla oli näköjään estetiikan tajua – sievät terälehdet näyttivät vastustamattomilta mustaa mattoa vasten.

Punertavassa ja muhkuraisen näköisessä kätösessäni näkyy ginkgo puun terälehdistä muotonsa ammentava uusi sormukseni, jonka korutaiteilija Lara Melchior suunnitteli &Other Storiesille. Rakastan sitä.

Ginkgo on toiselta nimeltään neidonhiuspuu, eikä se ole sukua millekkään muulle kasville. Se on myös näyttänyt samanlaiselta 10 miljoonaa vuotta. Mikä mahtava oman tiensä kulkija!

Ginkon siemeniä syödään kiinassa pääskysenpesäkeiton kera. Kuulostaa jonkun ihanan ja kevyen kesäkeiton runolliselta nimeltä, mutta kyseessä on valitettavasti vastenmieliseltä vaikuttava keitto, joka oikeasti tehdään tiettyjen pääskyslajien pesistä, jotka on rakennettu urospääskysen syljestä. Pesäkeitosta on näemmä apua ruoansulatus- sekä potenssi vaivoihin. Siinä teille maanantaista nippelitietoa!