Vienna day 3

Tässäpä viimeiset Wien terveiset. Sadesunnuntaisin on mukava muistella vanhoja matkoja sekä unelmoida uusista. Seuraavaksi suuntaan kohti Istanbulin basaareja, ja suunittelen jo tulevia hamam vierailuja ja baklava maisteluja. Countdown on jo käynnissä, matkaan on aikaa vaivaiset 54 päivää!

Mutta nyt katse tulevaisuudesta menneisyyteen. Sunnuntai Wienissä alkoi matruusinpukuihin sonnustautuneiden kuoropoikien enkelimäisellä laululla.  Wiener Sängerknaben, eli Wienin poikakuoro, esiintyi saksankielisen jumalanpalveluksen yhteydessä, joten sulosointuisen laulun välissä joutui välillä kuuntelemaan papin puuduttavaa saksankielistä paasausta. En ymmärrä miten kansalaiset keskiaikana pysyivät kirkossa hereillä, kun pappi pulisi latinaksi? Tai ehkä he eivät pysyneetkään. Myönnän itsekin välillä torkkuneeni, mutta kuoropoikien laulaessa virkistyin, herkistyin ja tirautin (muodikkaasti ja erittäin Vain elämää -henkisesti) kyyneleenkin. 

Sunnuntaikirkon jälkeen suuntasimme kohti Belvederen palatsia. Kaupunkissa vallitsi mukava pyhäpäivän rauha. Wien vaikuttaa melko traditioita vaalivalta paikalta, ja sunnuntaina kaupat olivat pääosin kiinni. Metropoleissa, ja shoppailun mekassa Tukholmassa (eräs ruotsinystäväni kertoi kaupungin epävirallisen moton olevan Stockholm never stops shopping), viime aikoina matkailleena, tämä yhden päivän kulutuksesta rauhoittaminen tuntui virkistävältä.

Belvederen rakennutti eräs sotakomentaja nimeltä Prinssi Eugen. Barokkipalatsikompleksi suihkulähteineen ja puutarhoineen valmistui 1700-alussa ja viimeinen linnassa asunut kuninkaallinen oli poloinen Franz Ferdinand, joka sai surmansa Sarajevossa ja jonka kuolema eskaloitui ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Dramaattista. 

Mahtipontisen arkkitehtuurin jälkeen oli aika syödä viimeiset struudelit ennen lentokentälle lähtöä. Tämä suoritettiin Café Centralissa, missä leivokset olivat ehkä himpun verran parempia kuin Sperlissä. Siinä ainakin tämän struudeli-ekspertin mielipide.

Ja siihen päättyi se Wien-viikonloppu.