Wise words #2

”I don’t want my clothes to be perfect, because human beings are not perfect.”

-Ann Demeulemeester

 

                                   Demeulemeester François Halardin kuvaamana, Vogue 1997.                                                                      

Kukaan muotinörtti ei varmaan ole välttynyt uutiselta, että Ann Demeulemeester on päättänyt jättää omaa nimeään kantavan merkkinsä. Tässä vielä my five cents siitä, miksi Ann on hurjan hyvä tyyppi:

Ensinnäkin, yllä olevan AnOther magazinen haastattelusta poimitun sitaatin mahtavuus. Pidän ajatuksesta, ettei mikään ei ole täydellistä (paitsi hyvän viinin ja juuston kombinaatio). Todella vapauttavaa! Parantumattomana perfektionistina tuskailen usein liiallisen täydellisyydentavoittelun kanssa. Jokaviikonloppuinen vaatepaniikki on enemmän sääntö kuin poikkeus, kokeilen kymmeniä asuja peilin edessä ja mikään ei mielestäni ikinä näytä täydelliseltä. Kuitenkin tiedän, että parhaat juhlat ovat usein ne, joihin ajaudut vahingossa likaisissa hiuksissasi. Parin viinilasillisen jälkeen et enää välitä mitä sinulla on päälläsi, pääasia on, että on hauskaa. Minun on myös vaikea sulattaa sitä, etten juhlien jälkeen näytä täydelliseltä raahautuessani kauppaan ostamaan Jaffaa. Luulisi minun oppineen kaikkien malli-vuosien jälkeen, että suurin osa kuvista, jotka meitä ympäröivät ovat enemmän tai vähemmän photoshopattuja ja aseteltuja – täydellisyyttä ei ole olemassa.

Good old Simone de Beauvoirkin totesi eleganttiuden kahlitsevan naisia; ”täydellisyys” ei koskaan ole mahdollista ja sitä tavoitellessaan nainen muuttaa itsensä esineeksi, joka esimerkiksi juhliin saapuessaan ei saavu itsenään vaan sinä täydellisenä roolihahmona, jota hän yrittää esittää. Täydellisyyden fasaadin ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä ja se myös romahtaa helposti (yhtäkkiä hiukset lässähtävät ja iho kiiltää, tai -apua- paitaasi ilmestyy hikiläikkä!), mikä on suurin mahdollinen katastrofi sen alla piileskelevälle henkilölle. Hui ja ei kiitos. Note to self: uudenvuoden lupaukseni on muistaa tavoitella ainoastaan epätäydellisyyttä, se on paljon hauskempaa.

”If you could be a superhero, which one would you be and why?” kysyttiin 10 Magazinessa vuonna 2011. Ann vastaa: ”I don’t want to be a superhero, superheroes are not human.” 

Lisää Demeulemeester goodnessiä:

”[–] the Ann Demeulemeester style is clear. Whatever we want to express, we do so within our own aesthetics. This enables our clients to gradually construct their wardrobe. You can wear something from 10 years ago with something from today, and it will work, because the soul is the same.” 

Demeulemeester on viilannut omaa tyyliään siitä asti kun hän vuonna 1987 näytti ensimmäisen mallistonsa. Pysyvyys ja kestävyys ovat erittäin tärkeitä pointteja maailmassa, jossa kaatopaikat täyttyvät kerran trendikkäistä vaatteista, jotka ovat jo kokeneet omat 15 minutes of fame:insä. Sitaatti samaisesta AnOther magazinen haastattelusta. Kuvaesimerkkejä pysyvästä estetiikasta: 

 

Spring/ summer vuonna 2004……

….. ja 10 vuotta myöhemmin S/S 2014. Kuvat Style.com.

Ja vielä pari muuta hienoa juttua: Ann Demeulemeester vastusti luksusmerkkien myyntistrategioita kuten pre-collectioneja, julkkisten lahjomista vaatteilla, ”it” laukkuja ja mainontaa yleensä. Hän yritti tuottaa kaikki vaatteensa kotimaassaan Belgiassa, vaikka myönsi, että se käy koko ajan kalliimmaksi ja esimerkiksi päteviä ompelijoita ja muita käsityöläisiä on vaikea löytää kun tekstiili-business on katoamassa maasta ja alan prot jäävät eläkkeelle. Tuotantoa on tämän takia hiljalleen jouduttu siirtämään muihin Euroopan maihin. 

Demeulemeesterin naisten ja miesten vaatteet näyttävät usein melko samoilta, ja näytöksissä esiintyvät naiset ja miehet näyttävät usein erehdyttävän samanlaisilta; Maison Demeulemeesterissä ei harrasteta turhaa sukupuolten erottelua. Ann on sanonut, että hänen tavoitteenaan on tehdä mukavia vaatteita niin naisille kuin miehillekin – hänen naistenkenkänsä ovat esimerkiksi aina melko suuria ja tanakoita, koska hän vastustaa myyttiä, että naisilla olisi aina pienet sirot jalat. Ennen kuin hän aloitti oman miestenvaate linjansa hänen näytöksissään näytettiin sekä miesten- että naisten vaatteita. Hän selitti valintaansa sanomalla, että elämässä naiset ja miehet toimivat yhdessä, joten miksi muodin pitäisi olla poikkeus? 

Lopuksi silmäkarkkia vuodelta 2006 (s/s) kaikille, jotka jaksoivat lukea tähän asti. Ensi kesänä olen epätäydellisesti tuon näköinen.