Aloitus aina hankalin
Pienen harkinnan ja sopivan blogipaikan etsinnän jälkeen päätin vihdoin ”tarttua härkää sarvista” ja aloittaa kirjoittamaan siitä, mitä tuolla omissa aivoissani ja sydämessäni on pitkään liikkunut, asioista joita en normaalisti saa sanottua suusta. Jo teini-ikäisenä pystyin jäsentelemään asiat kuitenkin selvemmin paperille ja niiden kirjoittaminen auttoi silloinkin itseäni selventämään omia ajatuksia. Toivottavasti tämä tekee sitä nytkin, näin muutaman vuosikymmenen myöhemminkin. Ja ehkä tästä on samalla apua jollekin muullekin, henkilölle, joka kaipaa vertaistukea tai elää samoissa tilanteissa.
Kun näin keski-ikäsenä päättää yli 20 vuotta jatkuneen parisuhteen, jossa on erottu jo muutaman kerran, aina palattu takaisin yhteen, mutta nyt se ero vihdoin tuntuu olevan ainoa oikea ratkaisu, joutuu vähän ajattelemaan miten itselle käy tulevaisuudessa. Omaan pitkään parisuhteeseeni kun kuului alkoholismi. Kutsun sitä koko perheen sairaudeksi. Se muutti puoliskon, se muutti minut, vaikka en itse juurikaan ottanut, en etenkään viimeisen 15 vuoden aikana. Koitan tässä blogissa avata omia tuntemuksiani puoliskon muuttuessa miten itse koin asiat ja miten itse muutuin siinä samalla. Äärettömän kipeitä asioita, jotka on tehnyt minusta sellaisen kuin tänään olen.
Mutta jottei kaikki olisi niin yksinkertaista, kun yhdestä irti pääsee, jokin hoivaviettini ajoi minut yhteen itsetuhoisen henkilön kanssa, johon menin ja ihastuin. Omaan luonteeseeni ei kuitenkaan kuulu kääntää selkää apua tarvitsevalle, etenkään sellaiselle josta välitän, vaikka sitten ihan kaverina, niin juuri alkanut ”uusi elämä” tuntuu vain aina menevän solmuun. Miten paljon voin auttaa ja miten, onko minusta sittenkään apua ja miksi annan toisen ihmisen vaikuttaa omaan tunnemaailmaani, vaikka mitään suhdetta ei ole.
Ja varmasti tulen käsittelemään vielä nettideittailun ihmeellistä maailmaa, vaikka siitä löytyykin ties millaisia blogeja ja videoita. On se kuulkaa tässä iässä vaan niin eri juttu, vaikka olenkin sinut netin kanssa ollut jo pitkään, mutta en deittailun.
Mutta tästä se matka blogiin saa alkaa, bon voyage ja kiinnittäkäähän turvavyöt, matka tulee olemaan töyssyinen, täynnä mustia aukkoja ja ilmakuoppia hyppien historiasta nykypäivään ja takaisin.