Eilen jätimme safariseudut taaksemme ja suuntasimme kohti etelää. Viimeisen yön maan koillisosassa vietimme luonnon helmassa villoissa olkikattojen alla. Majoituttuamme ennen päivällistä kävimme kävelyllä katselemassa villieläimiä. Näimme tuhatjalkainen, kovakuoriaisen ja suuren toukan. Kanssamatkaajamme olivat nähneet kirahveja, seeproja ja antilooppeja. Päivällisen aluksi saimme nuotion ympärillä lyhyen oppimäärän ”viidakkorummun” soittoon, näyttää helpolta, mutta sitä se ei ole ellei satu omaamaan ilmiömäistä rytmitajua. Päivälliseksi kokki valmisti meille grillissä herkullisen aterian. Päivällinen päättyi yllätykseen kun eräällä minulle hyvin läheisellä henkilöllä oli syntymäpäivä. Keittiön väki oli loihtinut hänelle ikioman kakun kynttilöineen ja se tuotiin juhlallisessa kulkueessa laulun kera sankarille. Toki me muutkin saimme maistaa kakkua, kun synttärisankari ei sitä yksin jaksanut tuhota, mutta kynttilät sammuivat lähes yhdellä puhalluksella.

Seuraavana aamuna meidät herätettiin rummun pärinällä ja aamupala nautittiin taas anivarhain kuunnellen noin viiden kilometrin päässä olleen leijonan karjuntaa. Aamupalan jälkeen suuntasimme Johannesburgin lentoasemalle, josta matka jatkui Port Elizabethin kautta Garden Route:lle ja Knysnaan. Lentokentällä turvatarkastus sujui sukkelaan eikä minunkaan repun sisällöstä oltu kiinnostuneita niin kuin Helsingissä oltiin enkä joutunut tällä kertaa myöskään satunnaisotantaan. Metallinpaljastimetkaan eivät paljastaneet, etten muistanut riisua kaikkea metallia sisältävää yltäni. Sen sijaan matkalaukkujen jättäminen oli haasteellisempaa. Matkalaukkuni paino oli mystisesti lisääntynyt kolmella kilolla, mutta alitti 200 grammalla mystisen 23 kg rajan. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita, vaan joutuivat tyhjentämään matkalaukuista kaiken ylimääräisen ja turhan tavaran, sillä lisäkiloista ei selvinnyt edes rahalla.

Bussimatkalla Knysnaan kävimme Tsitsikamman luonnonpuistossa ihailemassa Intian valtamerta, paikallista karavaanarialuetta ja suurta paviaania. Meri kuohui ja pärskyi hienosti, teimme myös pienen patikoinnin metsässä, jotta pääsimme kokeilemaan paikallisen riippusillan huojumista. Riippusilta oli varsin vakaa, mutta lahot pitkospuiden laudat aiheuttivat ylimääräistä sydämentykytystä. Totesin myös, ettei retkeilyreittien portaita oltu tehty minun mitoituksen mukaan, ilmeisesti täällä mitoitetaan kirahvin jalkamitalla. Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö taitaa poiketa kotimaamme vastaavasta. Palveluntuottajilta ei kuitenkaan ole vastuuta mistään, sillä vastuuvapauskylttejä on nähtävillä kaikkialla, kuten tämän aamuisessa paatissamme, jolla matkasimme vastarannalla olevalle luontopolulle.

Tämän päivän olemme viettäneet paikallisessa ”lomaparatiisissa” Knysnassa. Knysna on noin 86 000 asukkaan kaupunki. Hotellimme sijaitsee eräänlaisella vedenjakaja-alueella, kun tästä kävelee rantaan päin, alkavat luksusalueet ja hinnat ovat jopa suomalaisille korkeita. Latasimme kukkaromme ennen kaupungille lähtöä tarkoituksenamme käydä lounaalla ja ostaa muutamat tuliaiset. Kesken vilkkaimman shoppailumme jouduimme palaamaan hotelliin lataamaan kukkaromme uudelleen. Emme juurikaan ole käyttäneet pankkikortteja täällä, vaan opettelemme käteisen käyttöä ja rahoja ja tulemme aina välillä muutamalla randilla huijatuksi.

Näkymä Knysnan huvivenesatamasta

Hotellilta toiseen suuntaan mentäessä pääsee kanssakäymiseen paikallisten asukkaiden kanssa ja saa tehdä ostoksia heidän käyttämissään ostoskeskuksissa ja kaupoissa. Tosin hekin taitavat olla niitä parempiosaisia. Eilen tänne ajaessamme vastakkainasettelu iski taas vasten kasvoja, valtatien toisella puolella oli luksushuviloita, jotka on aidattu sähkö- ja piikkilanka-aidoin ja toisella puolen hökkelialue, missä hökkelit on kasattu kaikesta mahdollisesta ylijäämätavarasta. Missään matkamme alkupuolen kohteissamme emme ole nähneet vastaavanlaisia katumaastureita kun täällä, autokanta on tosin ollut yllättävän hyväkuntoinen, olen nähnyt vain yhden huonossa maalissa olevan auton. Valtaväri autoissa on valkoinen, koska se pysyy viileimpänä näissä olosuhteissa. Oletettavasti täällä on siis joskus lämmin, nyt vain yhtenä päivänä on päästy yli hellerajan, silloin meitä hellittiin 35 asteen lämpötilalla. Muut päivät ovat olleet viileitä, lämpötilan vaihdellessa 20 ja 24 asteen välillä.

Tämän maan jätehuolto on jäänyt minulle tähän asti suureksi mysteeriksi, olen nähnyt siitä useita vaihtoehtoja. Joissain taloissa näyttää olevan oma yksityinen kaatopaikka talon takana, joissain on näkynyt alueen yhteisiä tunkioita ja Port Elizabethista lähtiessämme roskaa ja jätteitä oli näkyvissä lähes kaikkialla. Kaupunkikuvassa ja taukopaikoilla on ollut roskiksia, mutta mihin ne tyhjennetään on minulle arvoitus.