Mä näin tänään puttisalilla ällöttävän läskin.

Sen fyllit roikkui vyötärön yli, enkä mä voinut katsoa sitä edes kohti. Vilkuilin juoksumatolla peilin kautta. Mua oikeesti hävetti sen puolesta. Naama valkoisena se puhisi menemään siinä ilman mitään tolkkua. Olisi nyt saatanan vähän yrittänyt talvella pitää itsestään huolta. Mä olin ihan varma, että se saa sydänkohtauksen. Kun se jatkoi crossariin mä olin ihan varma, että koko rakkine keikahtaa nurin sen kiskoessa sauvoja edes takaisin kuin paviaani piraja-parven keskellä.

Siinä kohtaa, kun se alkoi laittaa levypainoja penkkipunnerruspenkkiin mä meinasin jo käydä sanomassa, että painuis nyt vittuun salilta. Joku kävi lopulta nostamassa sen 50kg painot pois sen rinnan päältä, kun se meinas vitun idiootti kuolla siihen paikkaan.

Mä toivon, että se olis verhonnyt itsensä burkhaan tai ainakin pitkiin verkkareihin.

Pukkarissa mä sitten kelasin, että ehkä mun ei pitäisi ruoskia itseäni niin paljon. Se nyt vaan on  peilikuva, joka muistuttaa tasan omistajaansa.

Minua.

Frozen.

Punapää on Anna, joten blondin täytyy olla Elsa. Joku muistisääntö tähän täytyy keksiä, sillä se tuskastunut katse, minkä saan, kun takeltelen porojen ja lumiukkojen nimissä alkaa tuntuman yllättävän kuumottavalta.

Katseltuani Frozenin nyt viisi kertaa puolitehoilla, eli ainakin 2,5 kertaa kokonaan haluaisin nostaa esiin yhden ilmiselvän seikan.
Kuningas ja kuningatar kuolevat myrskyssä. Kruununperijä hallitsee säätä.

***
Susanna Sievisen ”Prinsessan hoito-opas” oli aikoinaan sellainen kirja, joka jäi lukematta. Historiaa rakastavana ihmisenä kuitenkin olen hyvin perillä miten prinsessoja kohdellaan. Hyvin samaan tapaan kuin Frozenissa. Uhrataan pienimmänkin voitontavoittelun nimissä häikäilemättömästi. Kirjassa kuulemma kerrottiin, että ruotsalainen 7-6 on hyvin tärkeä osa prinsessan hoitoa. Kiva prinssille, mutta ei ne tulevat kruununperijätä sitä kautta sisään mene. Arvostan silti Susannan panostusta kirjallisuuteen. Ihan samalla tavalla kuin Mobutu Sese Sekon demokratiaa.

Nykypäivän prinsessat laahustavat tennareissa kauppakeskuksen käytävillä, raapivat persettään häikäilemättömästi, polttavat tupakkaa ostarin lipan alla ja mitä viimeiksi kuulin, niin ”viittiks hakea mulle pullon äijjä”
Ensi kerralla otan rahat. En toki vie pulloa. Viinaa ei lapsille pidä antaa.

Prinsessat ovat kuolleet. Niitä on enää saduissa ja Ruotsissa. Ei kauaa sieläkään, jos Malmö jatkaa kasvamistaan. Nykypäivän prinsessat ovat valtaa pitävien puolueiden rivikansanedustajia. Niitä  jotka tekevät sen varsinaisen työn, että OrpoSipilät saavat paistatella spotissa. Elinalepomäet.

Se mitä minä halusin nähdä kuitenkin, on Huhtasaaren ja Andersenin Lin nyrkkitappelu. Tietysti mutapainikehässä. Sanoista tekoihin.

First blood.