Pikku prinssi palasi planeetalleen
Torstaina koitti haikea hetki, kun sain luettua loppuun Pikku prinssi -kirjan. Olen lukenut tuota kirjaa ääneen puhelimessa ihanaiselleni niinä päivinä, jolloin en ole ollut hänen luonaan fyysisesti. Ennen Pikku prinssiä luin Paolo Coelhon Brida -teosta, mutta laitoin sen tauolle. Jotta voisin lukea sen huipennuksen ja lopun ihanaiselleni fyysisesti läsnä ollessa.
Nyt minun pitäisi keksiä jokin uusi kirja, jota voisin lukea iltaisin rakkaalleni. Nautin nimittäin noista lukuhetkistä ihanaiseni kanssa, sillä se on minulle yksi keino lievittää meidän molempien ikävää toisiamme kohtaan ja toisaalta myös tapa osoittaa rakkautta. Enhän minä nyt kelle tahansa alkaisi lukemaan kirjaa iltaisin!
Pikku prinssistä jäi mieleen yksi asia. Siinä todetaan moneen kertaan miten tärkeäksi aikuiset kokevat tekemänsä asiat. Ja se tekee aikuisista omituisia. Ainakin lasten silmissä. Olen tästä täysin samaa mieltä, ja on ollutkin puistattavaa huomata tulleensa aikuiseksi. Olen tehnyt asioita, joita koen äärimmäisen tärkeäksi ja välttämättömäksi. Vaikkei asia olekaan niin. Ainoa välttämätön ja tärkeä asia on se, että kantaa huolta läheisistään ja antaa heidän olla oma itsensä, antaa heidän tuntea niin kuin he tuntevat ja osoittaa hyväksyntänsä sille. Ihminen kyllä syö kun on nälkä, juo kun on jano, nukkuu kun on riittävän väsynyt ja kakkii kun on sellainen hätä.
Välillä jokaisen meistä olisi hyvä asettua lapsen asemaan ja tarkastella omaa elämäämme ihan ilman mitään fjlttereitä ja värisuodattimia. Nähdä asiat sellaisena kuin ovat. Kuvitella itsensä kuin eilen syntyneeksi, vailla mitään ennakkoluuloja ja -olettamuksia. Aivan kuin ei tietäisi tavoista ja käytännöistä mitään. Se on tehnyt minulle itselleni todella paljon hyvää, auttanut tunnistamaan oikeasti tärkeät asiat elämässä. Auttanut näkemään oikeasti tärkeät teot ja erottamaan ne näennäisesti tärkeistä teoista.
Suhteemme tarkka määritelmä
Kuluneella viikolla pohdiskelimme ohimennen ihanaiseni kanssa tapailun ja seurustelun määritelmää, niiden eroa. Eilen hän sanoi käyneensä katsomassa seurustelun määritelmän joltain nuorille suunnatuista sivustoista, mutta nyt minä aion heittäytyä suorastaan tieteelliseksi! Ja näin ollen ottaa kantaa siihen, että miten meidän välistämme suhdetta voisi kuvata tällä hetkellä.
Oxfordin sanakirja antaa kuulua tapailusta seuraavaa (vapaasti suomennettuna): ”Sosiaalinen tai romanttinen tapaaminen tai kihlausaika.” Seurustelusta sanakirja kertoo taas seuraavaa (jälleen vapaasti suomennettuna): ”Ajanjakso, jonka aikana pari kehittää romanttisen suhteen ennen naimisiinmenoa.”
Suomen kielitoimiston sanakirja määrittelee seurustelun taas näin: ”Olla vakituisessa vars. rakkauteen perustuvassa suhteessa jkn kanssa (ennen kihlausta t. avio- t. avoliittoa t. rekisteröityä parisuhdetta).” Tapailusta kielitoimiston sanakirja ei osannut sanoa mitään muuta kuin sen, että se on tapailua. Oxfordin Lexico pelasti siis jälleen!
Jos katson tätä suhdettamme ihanaiseni kanssa, niin se taitaa alkaa jo täyttämään seurustelun määritelmän. Rakkaus leiskuu välillämme, mutta mitenkäs tuo vakituinen? Vakituinen eli perusmuodoltaan vakinainen tarkoittaa näitä: Pysyvä, kiinteä, vakituinen; varsinainen, säännöllinen, normaali. (Kielitoimiston sanakirja) Omasta mielestäni olen ollut aika säännöllinen ja kohtalaisen normaali ilmestys ihanaiseni elämässä. Totta kai säännöllisyyden toteamiseen vaaditaan aina riittävän pitkä ajanjakso, mutta semi-empiirisyyden nimissä voin varmaan huoletta todeta: Minä seurustelen ihanaiseni kanssa!
