Lupaus vuodelle 2022: Minä lupaan olla ymmärtäväinen läheisiäni kohtaan ja ymmärtäväisempi heitä kohtaan, joita en niin hyvin tunne. Hiiteen lupaukset tupakanpolton lopettamisesta, kilometrien kerryttämisestä lenkkipoluilla ja kilomäärän kasvattamisesta levytangolla vatsan seudun sijaan. Tässä on jo riittävästi haastetta, mutta palkkio siitä voi tulla takaisin myös noiden muiden asioiden muodossa sen lisäksi, ettei tarvitse painia läheskään niin paljoa omien demoniensa kanssa.

Kyetäkseen ymmärtämään toisia pitää ensin oppia ymmärtämään itseä, lähteä ihan perusteista. Kuten herra Miyagi sanoo Karate Kidissä: ”First learn stand, then learn fly. Nature rule Daniel, not mine.” Vaikka kyseessä onkin fiktiivinen nuorisoelokuva, niin toteamus on täysin tosi. Joissain asioissa ei vain yksinkertaisesti ole olemassa oikotietä.

Suurin esteemme on itsemme

Itsensä ymmärtäminen lähtee eron tekemisestä havainnon ja tulkinnan välille. Minä näen asioita, mutta se miten ymmärrän niitä, perustuu tekemiini tulkintoihin. Mistä tulkinnat ovat peräisin? Kun tulkitsee jotain, niin onko se viisas ja tietäväinen ihminen, joka silloin on äänessä? Pelkäänpä pahoin, ettei ole. Tässä ensimmäinen opetus itsensä ymmärtämisen tiellä, ja alku muiden ymmärtämisen tiellä.

On esimerkiksi vaikea rakastua todelliseen ihmiseen, jos menee rakastumaan mielikuvaan. Kukaan ihminen ei voi milloinkaan kilpailla ja voittaa luomaasi mielikuvaa. Mielikuvasi on täysin vallassasi, voit muuttaa sitä milloin tahansa. Se on täydellinen ihannekuvasi ihmisestä, sellaisesta, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Usko tai älä, mielikuva on yhdistelmä eri ihmisten ihanteellisia ominaisuuksia ja piirteitä. Meillä ihmisillä on tapana yhdistää muiden piirteitä toisiin ihmisiin ja siten luoda fantasiakuvaa mielessämme. Ja siinä mielemme on mestarillinen.

Kun hylkää ennakkokäsitykset ja luomansa mielikuvat tavatessaan ihmisiä, on helppo luoda yhteys tapaamiinsa ihmisiin. Sitä saattaa yllättyä. Suurempi yllätys saattaa kuitenkin tulla siitä, että luomamme mielikuva on itsemme varjoaiheiden vastakohtien summa. Se mitä haluamme kieltää itsessämme, onkin usein vastakohtana ihanteellisessa mielikuvassamme toisesta ihmisestä. Emme pysty rakentamaan mielikuvaa mistään sellaisesta, josta meillä ei ole olemassa minkäänlaista kokemuspohjaa tai edes alitajuista hahmotelmaa.

Tein loppusyksystä käsikirjoituksen. Olin aika varma siitä, että tarinan punaiseen lankaan oli eksynyt vain vaikutteita ihannoimastani kirjailijasta; hänen tavastaan käsitellä aiheita. Lähempi tarkastelu myöhemmin on osoittanut sen, että olen vain kierrättänyt ideoita. Mikään ei ole itse asiassa täysin omaa tuotostani, ei mitään täysin originaalia. Ja jos tarkastellaan mitä tahansa taidetta, rakennelmaa, ihmisen aikaan saamaa tuotosta, niin pyörä keksitään aina uudelleen ja uudelleen. Se saadaan tosin hyvinkin usein näyttämään siltä, ettei siinä ole niin käynyt.

Perusasiat eivät muutu, vain tapa kertoa niistä

Elämäntaito-oppaiden ja eri filosofioiden perusteet sekä kulmakivet ovat usein täysin samoja. Ei mitään uutta auringon alla, voisi sanoa. Jos avaan Raamatun ja hypin yli uskomiseen sekä itse uskontoon liittyvät tekstikohdat, keskittyen siihen mitä siinä kirjoitetaan elämiseen ja muihin ihmisiin suhtautumisesta, niin löydän vastaavuuksia itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Vaikka toteankin näin, niin en astu tässä kristityn ihmisen varpaille. Kristityn näkökulmasta astun aivan itse omille varpailleni tuollaisella valikoivalla lukutyylillä. Kaiken lisäksi olen sellainen agnostikko. Minulta puuttuu henkilökohtainen ja todennettavissa oleva kokemus jumalaisesta väliin tulemisesta. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Eräs muovautunut Zen-sanonta menee jotakuinkin näin suomeksi:

[Tee]kupin hyödyllisyys on sen tyhjyydessä.

Mitä tuo edellä oleva tarkoittaa? Sehän on melko selkeä metafora. Kuten teekuppi palvelee parhaiten teenjuojaa tyhjänä (jolloin siihen voi ylipäätään teetä kaataa), palvelee ihmistä parhaiten hänen päänsä tyhjänä kaikista ennakkokäsityksistä ja jäykistä ajatusmalleista. Olen toiminut opettajana ja kouluttajana, joten tiedän millaisia ovat parhaimpia oppilaita: He, jotka haluavat aidosti oppia uutta, oppia lisää tai päivittää aiemmin oppimaansa. Heidän päänsä ei ole täynnä ennakkokäsityksiä siitä mitä minun pitäisi opettaa, miten minun pitäisi opettaa tai miten minun tulisi arvottaa opettamiani asioita. Heidän kohdallaan pystyn keskittymään olennaiseen eli tiedon välittämiseen mahdollisimman tehokkaalla ja mielekkäällä tavalla.

Lopuksi takaisin ymmärtämiseen, toisen ihmisen ymmärtämiseen. Ihminen, kuten sinä ja minä, on tänään menneisyytensä summa. Emme suinkaan herää uuteen päivään toteamalla menneisyyttämme, vaan se tapahtuu täysin automaattisesti. Liikumme tässä suhteessa pääosin autopilotilla. Alitajuntamme pitää huolen siitä, että tunnemme eri tavoin eri tilanteissa ja saatamme ahdistua mitä erilaisemmista asioista. Historiamme ja täten menneisyytemme määrittää sen, että Lissu ahdistuu paljon niistä asioista, jotka Martti hyvin usein jättää täysin huomiotta. Kun asioimme itsemme (=mieli) ja toisten ihmisten kanssa (=projisoimme mielemme tuotoksia heihin), niin mehän emme asioi tyhjän kuoren kanssa; kuoren, joka on realisoitunut tyhjästä aamulla jossain sängyssä.

Sen sijaan itsessämme ja edessämme on vuosikausilta erilaista historiaa, erilaisia kokemuksia ja erilaisia tuntemuksia. Haasteen asettaa jo se, että me emme välttämättä tunne täysin samoin samoilla nimillä kutsumiamme tunteita. Rakkauden tunne minulle voi olla hyvin erilainen kuin maapallon toisella puolella asuvalle Tautorulle, maorimiehelle. Jos hän ylipäätään ajattelee sellaista asiaa kuin rakkaus. Hänhän voi ajatella sitä, miten kiintynyt hän on vaimoonsa ja lapsiinsa. Tiedä siis häntä.

Mikä on muuten sinun uudenvuoden lupauksesi? Muista, että ei haittaa, jos et pysty pitämään siitä kiinni. Siksi voi myös joskus luvata itselleen ihan mahdottomiakin asioita. Toinen lupaukseni itselle on se, että kävelen tulevana vuonna Suomen päästä päähän. Toteutustapa: Kävelen joka päivä niin, että vuoden lopussa olen kävellyt vähintään Suomen päästä päähän 😊