Johdanto
Olen kirjoittanut elämäni aikana lukuisia lyhyitä tarinoita, omaksi huvikseni ja täysin ”pöytälaatikkoon.” Erotiikka on tärkeä osa elämää ja se on yksi elämän tärkeistä suoloista, jotka tuovat iloa ja valoa tavalliseen arkeen. Haluankin jakaa tässä seuraavaksi lyhyen tarinan, joka on tämän ajan henkeen autofiktiivinen.
Kirjastohylly 84L
Perkele, tuhahdan mielessäni. Yritän löytää hyllystä erästä kirjaa, mutta jostain syystä se ei ole siellä missä pitäisi. Kirjaston tietokanta kyllä väittää, että sen pitäisi löytyä kohdasta 84.2 LIN. Olen varmaan katsonut varaustiedot väärin. Soimaan itseäni ja tuhahtelen jo ääneen.
”Mikäs nyt on?”, ääni sanoo selkäni takaa. Käännyn ympäri ja näen hänet edessäni. Hän on ajoissa.
”Olin aika varma, että se on tässä…”
”Mikä?” hän kysyy. Hän katsoo minua, mutta hänen katseensa ei ole lainkaan kysyvä.
”No se yksi kirja mistä puhuttiin puhelimessa viime viikolla.”
”Ai puhuttiin?”
Katson häntä silmiin kuin ihmetellen, että onko hän unohtanut jo sen. Hänen ilmeensä vakavoituu, mutta näen suupielessä piilotetun hymyn. ”Hetken luulin jo, että olet oikeasti unohtanut!” Hänen huulensa muuttuvat siinä silmänräpäyksessä leveäksi hymyksi. Astun puolikkaan askeleen eteen ja hän vastaa tulemalla suoraan syliini.
”Mulla on ollut ihan hirveä ikävä sinua”, hän sanoo. Nenääni kantautuu hänestä tutun oloinen tuoksu.
”Onko sulla sama hajuste käytössä mitä silloin ekalla kerralla?”
”Oho. Onpa tarkka nenä. On se sitä samaa.”
Hivuttaudun hänen kaulalleen ja nuuhkaisen pitkään, syvällä hartaudella. Näen, että hän nostaa leukaansa ylös. Kuin merkiksi, että saan kyllä haistaa aivan rauhassa. Hengitän ulos ja nuuhkaisen lisää, mutta vienkin äkisti huuleni hänen kaulalleen. Kosketan kieleni kärjellä hänen ihoaan ja tunnen lujan puristuksen keskivartalollani.
”Tota mä olen kaivannut koko päivän”, hän kuiskaa ja kääntää kasvonsa kohti poskeani. Käännän päätäni ja huulemme kohtaavat. Suutelemme. Vetäydyn hieman nähdäkseni hänen silmänsä. Ne viestivät minulle tunteen paloa, niissä on myös pilkettä mukana. Lähestyn hänen huuliaan ja hän on tulemassa vastaan, mutta vetäydyn juuri ratkaisevalla hetkellä. Saan palkkioksi mielettömän leveän hymyn. ”Kiusaat tahallasi!” hän tokaisee jämäkästi.
”Niinhän mä vähän teen”, minä totean ja hyvitän kiusaamisen antamalla pitkän suudelman.
Olen käynyt tässä kirjastossa lukuisia kertoja ja olen pannut yhden asian merkille: Valvontakamerat eivät kata kaikkia paikkoja. Otan häntä kädestä kiinni ja sanon: ”Tule, haluan näyttää sinulle yhden jutun.” Hän seuraa minua, kun liikun päättäväisesti hyllyjen välissä ja suuntaan ylös seuraavaan kerrokseen vievälle portaikolle. ”Tästä sä kyllä pidät.”
…
Saavumme vieraskielisen kirjallisuuden hyllyille ja vedän hänet luokseni erään hyllypäädyn takana. Otan häntä hänen lanteiltaan kiinni ja vedän hänet etumustani vasten.
”Muistatko kun kerroin siitä, että julkisilla paikoilla peuhaaminen on aika jännittävä kokemus?”
”Muistan.. Et kai sä vaan.. Onko tämä se…”
”Joo joo! Tää on se spotti mistä myös kerroin. Kameroille on tähän katve ja tästä kulkee todella harvoin ketään ohitse. Olen ehkä kerran nähnyt tässä jonkun seisoskelevan, sekin tais olla vaan ihmettelemässä samaa asiaa. Tai emmä tiiä.”
Otan häntä kädestä kiinni. Hänen kämmenensä tuntuu kädessäni hieman viileältä, mutta erittäin pehmeältä. Suorastaan silkkiseltä. Hänen ilmeensä muuttuu pienoisesta hämmennyksestä suoranaiseksi virneeksi, kun hänen kätensä tavoittaa penikseni. Hänen kätensä ottaa lähes automaattisesti siitä tukevan puristusotteen. Päästän toisella kädellä irti college-housujen vyötäröstä ja hänen käsi jää housujeni sisäpuolelle.
”Oho..” hän sanoo hyvin viekkaalla äänensävyllä.
”Taas oho”, vastaan hänelle ja tunnen kuinka hän alkaa hyväilemään. Hän vie kämmenensä kärjelle ja hivuttautuu jälleen takaisin varteen, saavuttaen kuitenkin kivekset hyvin pikaisesti. Hän kietoo sormensa niin, että hänellä on tukeva ote nivusistani. Äkkiarvaamatta hän puristaa ja minä säpsähdän, nousten varpailleni.
”Taas sä kiusaat minua. Tuhma poika.”
”No niin mä taisin taas tehdä.”
Hän hellittää otettaan ja laskeudun varpailtani alas. Kun kantapääni koskevat jälleen maata, niin hän kurottautuu hieman kohti kasvojani ja suutelee minua. Vien käteni hänen takamukselleen ja otan toisella kädellä kiinni hänen leggingsien vyötäröstä ja avaan tilaa toiselle kädelleni. Hivuttaudun pakaroiden kautta kohti hänen reisien sisäpintaa, mutta käsistäni loppuu pituus. Nojaudun eteenpäin, jotta pystyn kurottamaan riittävän pitkälle. Hän vastaa liikkeeseeni muutamalla lantionsa asentoa paremmin liikkeeseeni sopivaksi. Sormeni siirtyvät hänen reisiensä välistä hänen hävylleen, missä sormenpääni aistivat lämpöä ja kosteutta.
”Ilmeisesti en ole ainoa, joka pitää julkisia paikkoja jännittävänä?”
”Et ilmeisesti. Mitäpä jos…”
”Niin mitä?”
”Mitä jos vaan nyt pitäisit turpasi kiinni ja nussisit mua?” Nyökkään hänelle vastaukseksi ja käännän hänet ympäri.
…
Hän on edessäni kirjaston kirjahyllyn päätyä vasten, siihen käsillään nojaten. Pidän käsilläni kiinni hänen lantiostaan ja olen viemässä sormiani hänen housujensa vyötärönauhan alle, kun näen silmäkulmastani lähestyvän hahmon.
”Voi paska, joku tulee tänne”, kuiskaan hänelle.
Hahmo pysähtyy hyllyjen väliin. Kurkkaan hahmoa kohti ja näen, että hän etsii jotain kirjaa. Aika tuntuu matelevan, kun odotan tyypin jatkotoimia. Minulla on varma ote naisestani, käteni hänen lantiollaan. Yllättäen hän vie kätensä college-housujeni sisään ja alkaa hieromaan minua.
”Mitä? Pelkäätkö kiinni jäämistä?” hän kysyy kuiskaten.
”En mä oikeasti halua jäädä kiinni, se on jo aika pervoa…”
”Kiinni jääminen on ihan siitä kiinni, että antaako itsensä ilmi”, hän vastaa toteamukseeni ja jatkaa hyväilyä. Tyyppi hyllyjen välissä ei näytä liukenevan ja alan hermostumaan.
”Voisko se jo mennä?” Ehdin juuri ja juuri vastaamaan, kun huomaan naiseni olevan kyykyssä. Onpa vaikeaa keskittyä vahtimiseen, minä ajattelen samaan aikaan kun saan suuseksiä. Hän on taitava, ei lainkaan liian raju tai liian hentoinen otteissaan. Kun keskittymiseni on täysin herpaantumassa minä näen, että hyllyjen välistä katoaa jotain kirjaa etsinyt hahmo. Huokaisen ja otan naiseni käsistä, kainaloiden alta otteen. Nostan hänet ylös ja käännän hänet ympäri. ”Vihdoinkin”, minä totean jo melkoisen kiihtyneenä ja lasken hänen leggingsit. Upottaudun häneen vaivattomasti, sillä hän on erittäin kiihottunut.
…
”Mikäs nyt on?” hän kysyy. Tajuntani on hieman sumentunut ja katson häntä oudoksuen.
”Mikä kysymys toi on?” minä sanon ja katson häntä suoraan silmiin.
”Mikä mikä kysymys?” hän vastaa hämmentyen vain lisää.
”Mitä sä tarkoitat?”
Hämmennykseni on oloni ja hänen esittämän kysymyksen johdosta valtavaa. Pääni on täysin tyhjä, eikä ajattelu tunnu toimivan millään tavalla.
”Niin. Mitä sinä rakas oikein tässä tuskailit? Etsitkö jotain tiettyä kirjaa?” hän kysyy ja näyttää kasvoiltaan vähintäänkin yhtä kysyvältä. Katselen ympärilleni ja seison hyllyn 84 L luona.
”Ai! Anteeksi kulta. Mä olin ihan hemmetin ulapalla äsken.”
”Miksi?”
Katson häntä silmiin ja näen, että hänen katseensa muuttuu kysyvästä odottavaksi ja näen hänen huulillaan pienen hymyn. Otan häntä kädestä kiinni ja sanon: ”Seuraa mua. Tästä sä kyllä pidät!”
