Mies voi saada ”pervon” leiman melko monellakin tavalla, mutta aloin miettimään, olenko koskaan kuullut perverssiksi nimitetystä naisesta. Tai mitä sellainen naiselta vaatisi. Pidemmälläkään miettimisellä ei ollut helppoa keksiä mitään käytännön esimerkkiä, vaan tuntui että naiselta se vaatisi oikeasti jotain todella äärimmäistä. Ja moni sellainenkin tilanne on käännettävissä joksikin muuksi. Rintojen paljastaminen linnanjuhlissa ei ole pervoa, vaan poliittinen kannanotto. Kuukautisverellä tehty taideteos ei ole pervoa, vaan feministinen taideperformanssi. Iäkkäämmän naisen retostelut nuorten miesten kanssa seksin harrastamisesta ei ole pervoa, vaan muodikasta puumailua. Avoin puhuminen omasta seksiaddiktiosta tai useamman kerran päivässä masturboimisesta ei ole naisella pervoa, vaan rohkeutta olla sinut oman korkean seksuaaliviettinsä kanssa. Seksilelujen osto on naisille normaalia, miehille säälittävää. Miesten seksifantasiat eivät kiinnosta ketään, naisten sitäkin enemmän.

En siis pidä lähtökohtaisesti mitään edellisistä esimerkeistä negatiivisina. Koen vain, että naisten seksuaalisuudelle annetaan yleisessä keskustelussa positiivisia merkityksiä, siinä missä monissa vastaavissa tilanteissa miesten seksuaalisuus on jotenkin arveluttavaa tai paheksuttavaa.

Huomaan tämän alitajuisesti vaikuttavan arvomaailman itsessänikin, kun tätä blogia kirjoitan. Moneen otteeseen olen jo miettinyt, onko tällaisen blogin kirjoittaminen jotenkin epäsopivaa, tai voinko miehenä kertoa jotain kovin eksplisiittistä seksistä ilman, että se kuulostaa pervolta. Ja en taatusti ikinä voisi pitää tällaista blogia muuten kuin anonyymisti.

Monesti puhutaan siitä, että naisten seksuaalisuus on tabu, mutta koen että miesten seksuaalisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot ja tabut ovat vähintään yhtä suuri, elleivät nykypäivänä jo jopa suurempi juttu.

Luottaisitko esimerkiksi yhtä paljon miespuoliseen, kuin naispuoliseen seksuaaliterapeuttiin? Voisitko kertoa seksuaalisista ongelmistasi yhtä helposti mies- kuin naispuoliselle lääkärille tai muulle ammattiauttajalle? Entäpä vaikka sopimattomassa tilanteessa kiihottuminen? Olen esimerkiksi itse kokenut deittalussa ja uusien potentiaalisten kumppanien kanssa, että minun ei ole lupa ainakaan mitenkään näyttää tai ilmaista kiihottumistani ennen, kuin nainen on sille tavallaan antanut hyväksyntänsä. Vaikkapa hitaita tanssiessa tai sohvalla makaillessa tuntuu hyvin kiusalliselta, jos alkaa kiihottua ja täytyy yrittää välttää, ettei toinen huomaisi. Ikään kuin olisi paheksuttavaa kiihottua toisesta liian varhaisessa vaiheessa. Myös seksielämän alkupuolella minulla oli fantasioita/haaveita, joita olisin halunnut kokea ja toteuttaa, mutta joista en uskaltanut sanoa mitään, kun en tiennyt olisiko sellaisen toivominen pervoa. Ja kyse ei tosiaan ollut mistään kovin erikoisesta tai kinkystä, vaan kuitenkin aika tavalliseen seksin kaanoniin kuuluvista jutuista.

Osittain tämä pätee sellaiseenkin keskusteluun, että onko miehen sopiva katsella jonkun vastaantulevan naisen puoliksi esillä olevia rintoja kesäpäivänä. Jokaisen naisen pitäisi oikeasti kokeilla elää päivä miehenä vain ymmärtääkseen, miten vaikea katsettaan on pitää irti seksikkäästä naisvartalosta. Se on vain jotain niin kaunista ja täydellistä, että sitä tahtoo ihailla, ja katse tarttuu epähuomiossa siihen miltei väkisin. Ehkä hyvänä vertauksena olisi sellainen, että naista vastaan tulisi nuori ja komea kehonrakentaja tiukassa t-paidassa, mutta minkäänlainen katseen kiinnittäminen muualle kuin tämän miehen kasvoihin olisi sopimatonta ja loukkaavaa. Siinähän yrittäisivät.

Ymmärrän kyllä, että tietyt miehet onnistuvat pilaamaan miesten kollektiivisen maineen omalla käytöksellään. Täysin sopimattomia ja törkeästi ehdottelevat sekä esim. alaikäisiä tyttöjä lähestyvät aikuiset miehet ansaitsevat kyllä saamansa paheksunnan, mutta on epäreilua, että muidenkin miesten osana ja velvollisuutena on tuntea tietyissä tilanteissa omasta seksuaalisuudestaan syyllisyyttä.

Voisi herkästi ajatella, että miehen kyky nauttia fyysisesti sekä saada orgasmi melkein kenen kumppanin kanssa tahansa olisi vain etuoikeus ja onni, mutta sillä on tavallaan kääntöpuolensa. Monesti löytää itsensä oikeastaan sellaisesta tilanteesta, jossa nautintoani pidetään niin itsestäänselvyytenä, että se jää aika sivuosaan. Kyllähän se toki tuo tyydytyksen, mutta mistä syntyvät ne kerrat, jotka saavat hulluksi himosta ja peniksen tuntumaan hehkuvalta rautakangelta ja joita muistelee vielä pitkänkin ajan päästä erityisellä lämmöllä?

Koen, että iso osa on jo ihan sillä, miten nainen ilmaisee halunsa. Onhan se toki egoa hivelevää joka kerta, kun nainen osoittaa pitävänsä minusta niin paljon, että on valmis seksiin kanssani, mutta jollain tavalla se voi tuntua myös ns. palkinnolta hyvästä käytöksestä. Eron ymmärtää viimeistään silloin, kun nainen ei ”anna”, vaan silmät kiiluen haluaa, että otat hänet. Kun nainen puheillaan, kehollaan ja käytöksellään viestittää, että haluaa minulta juuri ja nyt vaatteet pois, tuntea minut kovana sisällään sekä täyttyä minusta, on se sanoinkuvaamattoman kiihoittavaa. Ne kuumimmat muistot liittyvät juuri tällaisiin tilanteisiin.

Ero on oikeastaan aika suuri sellaiseen seksiin, jossa koen roolini olevan eräänlainen orgasmiavustaja naiselle. Minulla ei toki ole mitään pitkiä esileikkejä, kiusoittelevan suuseksin antamista tai pitkitettyä yhdyntää vastaan, mutta jos saman kumppanin kanssa kerrasta tosieen kuvio on se, että tuotan hänelle vuoro kerrallaan hänen toivomillaan keinoilla nautintoa, ja oma laukeamiseni jossain toimituksen vaiheessa (tai nopealla käsipelillä sen jälkeen) on lähinnä bonus, tulee siitä hieman mekaanisen ja kiihkottoman tuntuista.

Otetaanpa esimerkki tällaisesta oikein mieleenjääneestä kerrasta. Kyseessä oli pitkäaikainen ystäväni, jonka kanssa oli aikanaan ollut sellaista kevyttä deittailua, joka ei koskaan päätynyt sänkyyn asti. Siitä oli jo jokunen vuosi, ja hän ehti välissä seurustellakin. Sinkkuna hän kuitenkin ihastui minuun uudestaan, ja aika suorasukaisesti toi esiin, että hanta harmittaa vietävästi, ettei aikanaan käyttänyt tilaisuuttaan harrastaa seksiä kanssani. Tämä toki johti aika pian hänen yökyläilyynsä luonani, ja koko ilta tv-katseluineen ja sipseineen vaikutti olevan hänelle vain pakollinen välivaihe ennen illan päätapahtumaa. Makuuhuoneeseen vihdoin päästyämme hän suorastaan repi housut päältäni ja pyysi suorastaan kiihottunutta huokailua muistuttavalla äänellään minua sisäänsä. Heti ensi työnnöistä hän voihki nautinnosta ja kehui miten hyvältä tunnun, ja puristi minua koko kehollaan jokaisen työnnön tahdissa. Itselläkin oli ollut hieman aikaa edellisestä kerrasta, joten muutaman minuutin päästä koin, että pakko hidastaa tai en kestä enää. Hidastamisen sijaan hän alkoikin voihkia, että ”Tuu muhun, mä haluun tuntea kun sä täytät mut”, ja purist jalkansa lantioni ympärille. Nuo sanat kuullessani viimeistään tunsin, että en kestä enää sekuntiakaan. Hän ei myöskään lauettuani heti ollut ryntäämässä pois peseytymään, vaan piti minut tiukasti sisällänsä ja liikutteli vain pitkään hitaan kiusoittelevasti lantiotaan minua vasten.

Tuohon verrattuna sellainen ”Vähän hitaammin… vähän nopeemmin… älä tuu vielä… nuole mua välillä”-seksi, jossa lopuksi hoidetaan minut rutiininomaisesti käsihoidolla, on vähän eri sarjaa. Ylipäätään kaikki sellainen seksi, jossa nimenomaan nainen haluaa juuri minua ja niin kovasti, että on haljeta haluunsa, jää kyllä muistiin pitkäksi aikaa. Samaten suuseksissä sellainen varovainen, tasapuolisuuden vuoksi annettu suuseksi, jossa pyydetään moneen kertaan varoittamaan kun laukeaminen on lähellä, on aika kiihkotonta verrattuna siihen toiseen ääripäähän, jossa tarkoituksena on tuottaa minulle mahdollisimman kestämätön määrä nautintoa.

Kai se on pohjimmiltaan halua tuntea itsensä erityiseksi. Ei vain yhdeksi panoksi muiden joukossa.