En nyt haluaisi aloittaa jokaista tekstiä jollain kliseellä, mutta tähänkin teemaan sopisi vain niin hyvin se mielikuva siitä, miten suuri määrä seksikumppaneita on naisella epäilyttävä tai huono piirre, ja vastaavasti valtavasti naisia kaatava mies on silkka ”King among men”. On kuitenkin totta, että miehet keskimäärin ovat vähemmän valikoivia seksikumppaneidensa määrän suhteen. Eräs viisas (ja kovin humaltunut) mies kerran totesi festareilla kovaan ääneen, että jos mies kieltäytyy seksistä, hän on joko varattu, homo tai hänellä ei seiso. Nyt jos itsekin miettii tilanteita, missä olisi sinkkuna seksistä kieltäytynyt, niin kieltämättä aika vaikea muistaa yhtäkään.

Jos nyt mietin, miksi tämä on miehen näkökulmasta vain niin mutkatonta, niin en keksi hirveästi syitä olla tarttumatta sinkkuna tilaisuuteen harrastaa seksiä uuden kumppanin kanssa. Kukaan ei siitä kuitenkaan moralisoi, ja oma tyydytys on taattu kiitos sen, että miehen fysiologia ei juuri sellaista seksiä tunnekaan, joka ei tuottaisi nautintoa tai johtaisi (halutessa) orgasmiin. Ei ole myöskään juuri pelkoa siitä, että joutuisi johonkin uhkaavaan tilanteeseen tai hyväksikäytetyksi. Omista rajoista on helppo pitää kiinni, ja harvassa ovat naiset, jotka eivät niitä rajoja kunnioittaisi. Lisäksi myös sellainen ”miksi sorruin tähän”-olo on aika tuntematon käsite. Ennemminkin seuraavana aamuna olo on hymyilevä ja askel keveä. Eikä sinänsä ole pelkoa mistään ikävistä, pettymykseen johtavista yllätyksistä vaatteita riisuessa, naisilla kun ei esimerkiksi voi olla mikropenistä. Vartalon muodon ja rintojen koonkin osaa arvata jo ennalta. Ehkäisyn (kumin) käytöstä kieltäytyviä naisia myös harvemmin löytää, kun ei tuolla ole ymmärtääkseni vastaavaa vaikutusta naisen kuin miehen nautintoon, eli siltäkin osin on turvassa niin halutessaan.

Tällaisessa maailmassa eläessä helposti ihmettelee, miksi naisesta kiinnostuessaan seksin harrastaminen pitää olla niin korkean kynnyksen takana. Miksi se on jotain, minkä saavuttaminen vaatii sosiaalisia pelejä, varmistelua ja kaikenlaista esittämistä jolla yritetään naamioida, että ei tässä oikeasti olla seksin perässä. Lähes kaikki omat lyhyemmät suhteeni ovat olleet hyvin positiivisia kokemuksia, joiden kokemisesta olen kiitollinen. Ihan pari ikävää kokemusta osunut kohdalle. Yhdessä toinen ei ollut todellakaan sitä, mitä lähettämässään kuvassa, enkä tuntenut häneen oikeasti yhtään vetoa. Siitä huolimatta päätin edetä tilanteen kanssa, vaikka ylipäätään kiihottuminen vaati melkoista psyykkausta ja mielikuvien käyttöä. Toisessa tapauksessa oli kyseessä vain niin valtava seksuaalinen mismatch, että miltei jokaisessa asiassa mieltymyksemme olivat täysin päinvastaiset.

Noin muuten se elokuvissa usein nähtävä, seksiä edellisenä yönä saanut ja aamulla tanssahteleva mies oli jotain, johon ollut helppo samaistua.

Maailma ei kuitenkaan tosiaan näyty naisille tällaisena. Pelissä on oman turvallisuuden ja kunnian lisäksi myös mahdollisuus siitä, että seksi tuottaa karvaan pettymyksen tai muuten vain on jotain sellaista, joka käy itsekunnioituksen päälle. Tahtoisin kuitenkin uskoa, että naiset osaisivat erottaa aika nopeasti sellaiset naista kunnioittavasti kohtelevat tyypit niistä perinteisistä kusipäistä. Itse ei ainakaan tarvitse kauaa toisen miehen kanssa baarissa jutella tietääkseen, kumpaa kategoriaa hän edustaa. Toki toiselle miehelle ei ole syytäkään näytellä tai esittää.

Tämä naisten ja miesten hyvin poikkeava kynnys satunnaisiin seksisuhteisiin on kuitenkin tekijä, joka määrittää vahvasti koko deittailukulttuurin luonnetta. Varmistaakseen onnistumisen, mies heittää kuvainnollisesti verkkoja kaikille vesille. Erityisen näkyvää tämä on nettideittailussa. Tilanne pakottaa naiset todella valikoiviksi, ja miehet kokemaan jatkuvaa ignoorausta tai pakkeja. Niitä on kuitenkin pakko sietää, jos ei halua jäädä peräkammarin pojaksi, sillä vain peliin osallistuva voi siinä voittaa. Peli on kuitenkin kovaa, ja saa osan miehistä katkeroitumaan, ja purkamaan kakeroitumisensa naisiin, joilla olisi ko. miehen mielestä velvollisuus antaa heille, koska kieltäytyminen on vain tahallista pihtaamista ja ilkeää. Tätä katkeruutta sitten puretaan naisiin, ja saadaan heidät entistäkin valikoivimmiksi.

Suosittelen, että mikäli tämä dilemma joskus ratkaistaan, keksijälle annetaan ainakin pari Nobelia.

Tämäkin kuuluu niihin ikuisuusaiheisiin. Muistan nähneeni jonkun tempauksen, jossa nuorehkot tohtoritason naiset olivat poseeraamassa alusvaatteisillaan, osoittaakseen että vähäpukeinen tai seksikäs nainen ei ole vain tyhmä blondi tai objekti.

Olen yrittänyt pohtia, mistä tällainen ajattelu lähtee. Miksi kauneus tai seksikkyys alentaisi naisen arvoa ihmisenä tai hänen pätevyyttään jollain muulla alalla? Tunnistan kyllä tällaisen yleisen mielikuvan, mutta vaikea keksiä, milloin olisin itse edes intuitiivisesti ajatellut näin. Kuitenkin miestä, joka on asiantuntija-asemassa tai muuten omaa korkean statuksen, voi huoletta myös kutsua komeaksi tai seksikkääksi, eikä se muuta vaikutelmaa hänen uskottavuudestaan. Miksi tämä edes jollain alitajuisella tavalla sitten toimii naisilla toisin?

Tämän asian todellisille juurille pääseminen voisi edellyttää melkoista evoluutio- ja sosiaalipsykologista analyysia, joten ei ehkä mennä nyt täydellä höyryllä siihen. Mutta jos mietin tätä asiaa arjen tasolla, niin ehkä se kauneuden tai seksikkyyden huomioiminen muuttaa miesten lähetysmistapaa tavalla, joka voidaan tulkita naisen muita ansioita vähätteleväksi. Lopulta naiset ovat olleet jokseenkin yhdenvertaisia miehiin nähden työelämässä sekä asiantuntijoina vasta verrattaen pienen osan tästä länsimaisesta historiastamme. Sieltä seurannee vieläkin jonkinlainen tarve todistaa omaa arvoa ja asiantuntijuutta sellaisissa positioissa, jotka ovat historian saatossa olleet enemmän miesten hallussa.

Tuota vasten on helppo ymmärtää, että juuri esimerkiksi esimiesasemaan päässyt nainen ei koe kovin imartelevaksi, jos työkaveri kehuu hänen ulkonäöään tai muuten flirttailee seksuaalissävytteisesti. Tämä esimerkki on toki kärjistetty, mutta muuttaako oikeasti ulkonäön ihailu tai seksuaalisen kiinnostuksen ilmaiseminen tunteminen naisen arvoa miehen mielessä?

Jos tapaan kauniin ja minussa kovasti seksuaalista kiinnostusta herättävän naisen, ja hänen kanssaan keskustellessa huomaan vielä kovasti pitäväni hänen ajatuksistaan ja älystään, en osaa kuvitella tilannetta jossa hänen seksikkyytensä jotenkin laskisi hänen arvoaan silmissäni. Tällaisissa tilanteissa tosin muutun huomaavani turhankin varovaiseksi, sillä pelkään liian nopean etenemisen viestittävän, että olen kiinnostunut hänestä vain fyysisesti, vaikka niin en todellisuudessa ajattelekaan. Ja tällä varovaisuudella sitten tulen tukeneeksi stereotypiaa, jossa pyrkimys nopeaan etenemiseen viestii siitä, että kiinnostukseni ei ole kovin vakavalla pohjalla.

Ehkä me asetamme viehättävyyden ja älykkyyden liiaksi toistensa vastakohdiksi, tai asioiksi, jotka ovat jotain nollasummapeliä. Itse en näe, että ihmisen arvo jonkun silmissä putoaisi sen myötä, että hänellä on muitakin hyviä puolia kuin se yksi, jonka hän haluaisi ensisijaisesti huomattavan. Tiedostan yhden naistyypin, jota mielessäni kohtelen ihan seksiobjektina. Sellaisessa naisessa yhdistyy seksikkyys ja suuri vastenmielisyys ihmisenä. Nainen, joka käyttäytyy ilkeästi, toisia halveksuvasti ja ylimielisesti, ja on jotenkin äärimmäisen tietoinen omasta ulkonäöstään ja sen vetovoimasta. Mutta olenko koskaan ajatellut noin kenestäkään tuntemastani naisesta, joka on käyttäytynyt minua kohtaan kunnoittavasti? En ole.

Sen sijaan olen varmasti kehitellyt tuhat ja yksi seksifantasiaa tuntemistani naisista, joita kohtaan ei ehkä jonkin sosiaalisen koodin tai aseman vuoksi saisi kokea niin. Työkavereita, opiskelukavereita, jossain asiassa minua auttaneita asiantuntijoita tai asiakaspalvelijoita jne. Minä koen, että kyse on silkasta ihailusta heitä kohtaan, ja olen aidosti kateellinen niille miehille, jotka pääsevät ottamaan heidän tavoilla, joista itse vain haaveilen. Ja minusta on aidosti syvältä ajatus siitä, että tällainen ihailu olisi jotenkin väärin tai epäkunnioittavaa. Tai se, jos vaikkapa jossain työtilanteessa rivien välistä osoitan, että pidän heitä ihastuttavina. Vaikka kun joku tällainen työkaveri sanoo, että nämä miesasiakkaat eivät meinaa lähteä hänen luotaan kulumallakaan, ja tokaisen siihen että ”en kuule ihmettele”.

Miksi kehu toisen osaamisesta, älystä tai persoonasta on kaikissa tilanteissa aina sallittua ja kohteliaisuus, mutta vaikkapa ulkoisen kauneuden kommentointi arveluttavaa? Ja nyt siis selvennykseksi, että tässä ei puhuta mistään asiattomista ehdotteluista, vaan puhtaasti kehuista. Jos joku naispolitikko, naisprofessori tms on minusta seksikäs ja sanon sen jossain ystäväporukassa ääneen, niin siihen väittämään ei sisältynyt olettamusta siitä, että hänen seksikkyytensä tarkoittaisi epäpätevyyttä. Mutta jotenkin silti se pitää varmuuden vuoksi ääneen sanoa, ettei kellekään tule väärinkäsityksiä.

Tiedän omaltakin alaltani monia naisia, jotka ovat äärimmäisen älykkäitä ja todennäköisesti työssään vielä parempia, kuin mina. Ja voi luoja, miten haluaisin kaataa jotkut heistä sänkyyn, repiä vaatteet yltään ja suudella heidän rintojaan aamuun asti. Ja mina en näe, miten nämä kaksi ajatusta heistä olisivat millään lailla ristiriidassa tai vastakohtia toisilleen. Ja jos joku naispuolinen kollega mahdollisesti ajattelee minusta vastaavaan sävyyn, olen äärettömän imarreltu. Itse asiassa vaikka hän pitäisi minua aika kehnona työntekijänä, mutta silti himoitsisi minua, olisin edelleenkin imarreltu. En ehkä yhtä paljon kuin ensimmäisessä esimerkissä, mutta kumminkin.

Miksi lakkaisin ajattelemasta näin, jos yhtäkkiä joku maagi muuttaisi minut naiseksi?