”Pervot” miehet
Mies voi saada ”pervon” leiman melko monellakin tavalla, mutta aloin miettimään, olenko koskaan kuullut perverssiksi nimitetystä naisesta. Tai mitä sellainen naiselta vaatisi. Pidemmälläkään miettimisellä ei ollut helppoa keksiä mitään käytännön esimerkkiä, vaan tuntui että naiselta se vaatisi oikeasti jotain todella äärimmäistä. Ja moni sellainenkin tilanne on käännettävissä joksikin muuksi. Rintojen paljastaminen linnanjuhlissa ei ole pervoa, vaan poliittinen kannanotto. Kuukautisverellä tehty taideteos ei ole pervoa, vaan feministinen taideperformanssi. Iäkkäämmän naisen retostelut nuorten miesten kanssa seksin harrastamisesta ei ole pervoa, vaan muodikasta puumailua. Avoin puhuminen omasta seksiaddiktiosta tai useamman kerran päivässä masturboimisesta ei ole naisella pervoa, vaan rohkeutta olla sinut oman korkean seksuaaliviettinsä kanssa. Seksilelujen osto on naisille normaalia, miehille säälittävää. Miesten seksifantasiat eivät kiinnosta ketään, naisten sitäkin enemmän.
En siis pidä lähtökohtaisesti mitään edellisistä esimerkeistä negatiivisina. Koen vain, että naisten seksuaalisuudelle annetaan yleisessä keskustelussa positiivisia merkityksiä, siinä missä monissa vastaavissa tilanteissa miesten seksuaalisuus on jotenkin arveluttavaa tai paheksuttavaa.
Huomaan tämän alitajuisesti vaikuttavan arvomaailman itsessänikin, kun tätä blogia kirjoitan. Moneen otteeseen olen jo miettinyt, onko tällaisen blogin kirjoittaminen jotenkin epäsopivaa, tai voinko miehenä kertoa jotain kovin eksplisiittistä seksistä ilman, että se kuulostaa pervolta. Ja en taatusti ikinä voisi pitää tällaista blogia muuten kuin anonyymisti.
Monesti puhutaan siitä, että naisten seksuaalisuus on tabu, mutta koen että miesten seksuaalisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot ja tabut ovat vähintään yhtä suuri, elleivät nykypäivänä jo jopa suurempi juttu.
Luottaisitko esimerkiksi yhtä paljon miespuoliseen, kuin naispuoliseen seksuaaliterapeuttiin? Voisitko kertoa seksuaalisista ongelmistasi yhtä helposti mies- kuin naispuoliselle lääkärille tai muulle ammattiauttajalle? Entäpä vaikka sopimattomassa tilanteessa kiihottuminen? Olen esimerkiksi itse kokenut deittalussa ja uusien potentiaalisten kumppanien kanssa, että minun ei ole lupa ainakaan mitenkään näyttää tai ilmaista kiihottumistani ennen, kuin nainen on sille tavallaan antanut hyväksyntänsä. Vaikkapa hitaita tanssiessa tai sohvalla makaillessa tuntuu hyvin kiusalliselta, jos alkaa kiihottua ja täytyy yrittää välttää, ettei toinen huomaisi. Ikään kuin olisi paheksuttavaa kiihottua toisesta liian varhaisessa vaiheessa. Myös seksielämän alkupuolella minulla oli fantasioita/haaveita, joita olisin halunnut kokea ja toteuttaa, mutta joista en uskaltanut sanoa mitään, kun en tiennyt olisiko sellaisen toivominen pervoa. Ja kyse ei tosiaan ollut mistään kovin erikoisesta tai kinkystä, vaan kuitenkin aika tavalliseen seksin kaanoniin kuuluvista jutuista.
Osittain tämä pätee sellaiseenkin keskusteluun, että onko miehen sopiva katsella jonkun vastaantulevan naisen puoliksi esillä olevia rintoja kesäpäivänä. Jokaisen naisen pitäisi oikeasti kokeilla elää päivä miehenä vain ymmärtääkseen, miten vaikea katsettaan on pitää irti seksikkäästä naisvartalosta. Se on vain jotain niin kaunista ja täydellistä, että sitä tahtoo ihailla, ja katse tarttuu epähuomiossa siihen miltei väkisin. Ehkä hyvänä vertauksena olisi sellainen, että naista vastaan tulisi nuori ja komea kehonrakentaja tiukassa t-paidassa, mutta minkäänlainen katseen kiinnittäminen muualle kuin tämän miehen kasvoihin olisi sopimatonta ja loukkaavaa. Siinähän yrittäisivät.
Ymmärrän kyllä, että tietyt miehet onnistuvat pilaamaan miesten kollektiivisen maineen omalla käytöksellään. Täysin sopimattomia ja törkeästi ehdottelevat sekä esim. alaikäisiä tyttöjä lähestyvät aikuiset miehet ansaitsevat kyllä saamansa paheksunnan, mutta on epäreilua, että muidenkin miesten osana ja velvollisuutena on tuntea tietyissä tilanteissa omasta seksuaalisuudestaan syyllisyyttä.